Listin' life

Untuvainen unimaa

Pidän hautausmaiden tunnelmasta. Siitä, miten ihmiset kulkevat rauhallisesti, eivätkä korota ääntään. Pidän vanhoista rautaisista risteistä ja muistokirjoituksista, joista ei melkein saa selvää. Massiivisista monumenteista ja ihan pienimmistä punaisista hautakivistä, joiden edusta on miehitetty muistolyhdyin.

Näen kiveen kirjoitetun tarinan: maatilallinen, merimies, pankinjohtaja, rovasti, taiteilija... Syntymä ja kuolema, lyhyt laskutoimitus ja ajatus siitä, kuinka tuokin kulki täällä kerran. Oli rakastettu ja täynnä elämää.

Surkuttelen haudoilla, joilla kukaan en ole selvästikään käynyt aikoihin. Niillä, jotka ovat rivin syrjässä aivan ilman kynttilöitä. Eikö kukaan muista heitä enää?

Katselen, kuinka läheisimmät ovat tilanneet haudoille mitä hienoimpia taideteoksia, vaikkei niillä oikeastaan ole kuolleille enää minkäänlaista merkitystä.

Parhautta hautausmaakävelyissä on kuitenkin nimien bongaaminen...


...eikä tälläkään kertaa tarvinnut pettyä! Kyllä vain, jonkun
etunimi on ollut Blondina! Tämän tulemme muistamaan,
kuten aiemmin bongaamamme Karl Kakkaraisenkin :)

Kauneutta löytyy aidan pienistä yksityiskohdista...

...suurista patsaista suurten sukujen haudoilta

...lumeen peittyneen mietteliään tädin pohdinnoista

...ja jykeväleukaisesta puolisosta, jonka kasvot katselevat
vavahtamatta vuosienkin jälkeen armaintaan kohti.

Onneksi pienen palelun jälkeen pääsee taas oman kuusen äärelle lämmittelemään ja kalorien pahaenteistä kulumista estelemään, ottamalla käteensä vielä yhden suklaakonvehdin, jonka uskottelee itselleen olevan ihan varmasti joulun viimeinen. Tai ainakin tämän päivän. Tai tunnin. Tai vartin. Tai minuutin.

***

In English:
I like cemeteries. They are
full of peace and interesting stories.
It was nice, cold and calming
to walk there with my love today &
read the names from the gravestones.
It was even nicer to get back to our
very own Christmas tree and keep
on enjoying another day with
no hurries or worries.
That's what I call X-mas.

***