Söpöilyvyö by Hanstu

En oikein tiedä olenko oikea kässäihminen. Olen sellainen tuunailija, fiilistelijä ja väsäilijä, jonka ystäväpiiriin kuuluu ehkä liian monta todellista designeriä, että omat väsäykset näyttävät lähinnä päiväkerhon askartelulta-paskartelulta. Projekteilleni olennaisinta on yhtäkkinen innostus ja piiiiiiitkä toteutusaika. On niin paljon muutakin tekemistä :)

1. Söpöilyvyön aineet, pitkä pätkä pitsiä ja silkkinauhaa, kustansivat about 5 euroa nauhakaupassa. Kaupantäti ei päässyt missään vaiheessa kunnolla kärryille kanssani siitä, mitä oikein aioin väsätä, joten ihmetys oli suuri, kun halusin mitata kylkiluidenmpärykseni (jep, oikeat designer-ystävät nauravat designermustissaan tuon kylkiluutermin valintaa :D)

2. Kotona sitten täydellä summanmutikalla lyhensin vielä pitsinauhaa pikkuisen ja kiinnitin sen molemmista päistä nuppineulalla kiinni satiininauhaan niin, että molempiin päihin jäi saman verran yksinäistä satiininauhaa. Seuraavassa vuorossa olikin ompelu...

3. ...jota eräs työnjohtajamisu seurasi varsin tarkkaavaisesti. Ompelin pitsin satiininauhaan kiinni käsin, vaikka olisihan se varmaan onnistunut ompelukoneellakin. Pyrin itsetehdynnäköiseen lopputulokseen, joten kärsin sitten solmuuntuvasta langasta ja langanvaihdoista uudelleen, uudelleen ja uudelleen... Viimeisenä leikkasin nauhan päät viistoon ja poltin ne kynttilän liekissä, jotteivat purkautuisi heti käytössä.

4. Lopputulosta voi käyttää vaikka näin....

5. ...tai näin! Saatan näyttää vöineni vauvalta kastemekossa. Ei voi mitn. Onhan "vyö" niin hellanlettanen, vaikka itse sanonkin :)


0 kommenttia:

Post a Comment