Katselin juuri vaatekaappini tarjontaa ja huomasin erään vaikean vaateryhmän: juhlia varten ostetut mekot. Ne ovat aivan eri juttuja, kuin täydellisyysmekot, joita olen ostanut niin viimeisillä rahoillani, kuin ilmaan minkäänlaista käyttötarkoitusta. Kun täydellisyysmekko on aina valmis puettavaksi, juhlia varten ostettu mekko on jollakin tavalla aina pieni pettymys.
1. Ensimmäiset kesäjuhlat. Ensimmäisessä oman alan työpaikassa. Paniikki-ahdistus. Täytyy varmaan ostaa jotain. Joten näin vaatekaappiin päätyi tasan kerran päälläni ollut Zaran mekkonen. Kait se on ihan kiva... Jotenkin vain siinä tuntuu olevan ihan liikaa kaikkea... Hihat, helma, kuosit. Ehkä taas kesällä?
2. Joulu. Apuva. Kaapissa ei ole mitään, missä olisi jotakin punaista. Must have something. Ja näin kaappiin päätyi harmaapohjainen H&M tunika-mekkonen ruusuin ja riikinkukoin. Jouluaattona kaduin jo ostostani, mutta olen oppinut nyt pitämään mekkosesta... Se on oikeastaan yksi lempparivaatteistani tällä hetkellä :)
3. Medianomi. Valmistuminen. Emmävaantiedä. Mitä sitä laittais päälleen? Vero Modan alennusrekiltä tarttui mukaan taiteellinen kaaputunika. Kätkisi alleen vaikka 9 kuukauden verran raskausaikaa. Semihyvä tapaus. Vähäsen härskin lyhyt. Hieman leventävän levee. Pussittavat taskut. Vyökään ei auta.
4. Sisko menee naimisiin. Sisko haluaa, että kaasoilla on vaaleanpunaista. Teetin tämän taidokkaalla ompelija-ystävällä. Eikä tylliunelmassa oikeastaan ole mitään vikaa. Siihen kuuluu myös mittojeni mukaan tehty korsetti. Muistan vain hääpäivältä kiireen ja sen, että kokoajan oli kuuma. Pelkäsin topin putoavan päältäni. Kerran myöhemmin puin hameen eri yläosan kanssa ja se tuntui oudolta. Seuraavia kaasontehtäviä odotellessa?
5. Miljonäärimekko. Super-ale Seppälässä. Ostetaan hei tällaset. Sitten kun jommasta kummasta tulee miljonääri, niin puetaan nää päälle ja otetaan loparit :) Siitä huolimatta, etten ole miljonääri, eikä ystävänikään ole lotossa voittanut, mekko on ollut päällä kaksi kertaa: viimeisenä työpäivänä ja polttareissani. Mekko on vitsi. Se päällä on kalmankalpea. Eikä mallikaan imartele. Ja paljetit jää kiinni kaikkeen. Istuessa hieman liian antelias. On meinaan sen verran lyhyt tuo helma.
6. Hääpäivä. Hääpuku. Löytyi paniikitta, kaikkien aikojen ihanin. Ollut päällä vain sen kerran, eikä varmaankaan päädy päälleni enää uudestaan. Ihana, mutta varsin vaivalloisesti säilytettävä muisto. Vie paljon tilaa ja roikkuukin tällä hetkellä näkyvillä kaapin ulkopuolella. Pölynkerääjä? Mahdollisesti.Ehkä seuraavalla kerralla, kun on juhlat, löydän sen täydellisen mekon, jota käytän vuosikaudet. Hah! Puolet juhliin valmistumisen ilosta on löytää ihana vaate. Vaikka paniikki-ahdistus-hikoilun-ja-täydellisen-masennus-kohtauksen kautta :)
2 kommenttia:
Mulla ei ole näitä ongelmia, sillä paniikki-ahdistuksessani totean aina, että "enhän mä voi käyttää tätä sit uudestaan koskaan, blaah..." Sitten murjotan bileissä, kun muilla on kauniit vaatteet ja itellä farkut ja joku ikivanha pusero. Olen niin tylsä ja pihi, enkä edes yhtään tyytyväinen näistä ominaisuuksista.
Olin pitkään se tyyppi, joka vastustaa vaatteiden ostoa jonkin juhlan vuoksi. Sitten annoin periksi... Ja näin siinä kävi :)
Ärsyynnyn usein itseeni siinä, että käytän paljon rahaa vaatteisiin, varsinkin, kun toisinaan vaatteen käyttöikä on hyvin lyhyt.
Lohdutan itseäni ajatuksella, että kaikki käyttämätön päätyy kirpparille, enkä osta kuin hyvin hyvin harvoin mitään ökykallista.
Ei se pihiys siis ole ollenkaan paha ominaisuus. Haluaisin oppia ostamaan vain sellaisia vaatteita, jotka sopivat kaikki ihansti yhteen ja kestävät aikaa monta vuotta.
Plus jos farkut ja ikivanha pusero on omat lempparit ja niissä on hyvä olla, niin voi lohduttautus sillä, että useimmissa juhlavaatteissa on erityisen epämiellyttävä olla kun ne kumminkin puristaa ja kiristää ;)
Post a Comment