Listin' life

2011-02-28T12:02:00.000+02:00

Täytetty

Mitäs sitten tehdään, kun blogi ilmoittaa tallennusrajan täyttyneen? Minä annoin viikkojen kulua. Yritin keksiä uudelle osoitteelle nimeä, hahmotella ulkoasua ja lopulta jäin välitilaan. Joku julma oli keksinyt kaikki nimet ennen minua, avannut blogin ja kirjoittanut sinne yhden vaivaisen tekstin viisi vuotta sitten.

Tekohengityksenä päätin poistaa vanhoja tekstejä. Josko sitä tilaa ilmaantuisi näin lisää. Antaisi aikaa miettiä uutta alkua paremmin.
Hetken ehdin jo murehtia, löytääkö kukaan uutta blogiani. Sitten taas muistin, että bloggaan kirjoituksen vuoksi. Rakkaudesta tarinointiin. Tämä blogi on täyttänyt tarkoituksensa. Kohta on uuden aika.

2011-02-16T10:28:00.002+02:00

Eläimellistä

Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja, joten ihmekös, että jotkut pääsevät kuin koira veräjästä, sillä herrat ja koirat jättävät oven perässänsä auki. Siinä sitten katsellaan kuin lehmä uutta veräjää vaikka kissahan siitä pitäisi pöydälle nostaa. Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa – tahtoohan se pysyä kukkona tunkiolla eikä juosta kuin päätön kana. Toisia viedään kuin pässiä narussa, toiset ovat lauhkeita kuin lampaat, loput ovat susia lampaiden vaatteissa. Yksi on köyhä kuin kirkonrotta, toisella on aina kissanpäivät (kunhan ei makaisi kuin härski silli). Rakkaudesta se hevonenkin potkii, joten siinä taitaa saada kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ei ole ketään karvoihin katsominen, mutta miksi kummassa ihminen on ihmiselle susi?

2011-02-13T19:32:00.001+02:00

Luonnontieteellistä

Aamulla mies hellittelee sanomalla pieneksi apinaksi. Eilen televisiossa syötiin oksennusta pidätellen apinan aivoja. Maistuu kuulemma yhtä hyvälle mennessään alas kuin tullessaan ylöskin. En pidä assosiaatiosta, mutta hyväksyn hellittelynimen. Olen halipula-apina, joka hyppää aina rotvallille, kokeilee kaidetta ja haaveilee kiipeämisestä oikein korkealle vanhaan tammeen.

Karvakerroksen puutteessa puen vaatteet kerroksittain, mietin materiaaleja ja toivon eristäväni kylmyyden neljällä ihoani ympäröivällä kerroksella. Puuvillaa, villaa, angoraa ja villaa. Kaulaani halaa perintöturkis ja varpaitani kiertää kaksien sukkien kerros. Hameista on turha haaveilla, ellei meinaa jäädä jääpatsaaksi Helsingin kaduille.

Muutaman metropysäkin päästä olemme perillä ja kuoriutuminen alkaa taas. Kaksista hanskoista, takista ja kaulahuivista päästyäni olen taas toimintavalmiudessa. Jonkun lapsi huuta innostuksesta hirven kohdalla, minä rakastun portaisiin. Kerros toisensa jälkeen valoa, ruudullista lattiaa ja kiertyvää kaidetta. Yhä ylöspäin, kauas parvelle, jolta näkee dinosaurusten vankat luut ja terävän hammasrivistön.

Vitriinissä pöllöt tuijottavat lasittunein katsein, minä tuijotan kameran linssin kautta takaisin. Hihkun kuin sen toisen lapsi, katselen jähmeisiin asentoihin jääneitä tassuja, kavioita, korvia, nenänpäitä ja viiksikarvoja. Kettu nauraa ivallisesti ketarat levällään ja kiireisin askelein ohitamme sen leikkisät pennut. Kahvilassa ruokahalua lisätään täytetyllä kaksipäisellä lehmällä. Pidän intendentin huumorintajusta, pidän Helsingin Luonnontieteellisestä museosta.

2011-02-10T11:28:00.000+02:00

Modcloth.com

– siellä ne elämäni mekot on.

Siniset ruusut...

...vihreät unelmat

...pitsiset pastellit

...punaiset piristäjät

...keltaiset ihanuudet

...mintunvihreät kaunokaiset

...ja siniset seilorit sivistyneine kavereineen.

Voisin valehtelematta kotiuttaa nämä kaikki kaappiini, heilutella helmojani kuin pieni tyttö ja elää elämäni onnellisena loppuun saakka. Johtuneeko lisääntyneen valon märästä – miksi ihmeessä mekot näyttävät silmissäni entistä ihanammilta? Olen hiihtänyt talven kaksissa samanlaisissa mustissa legginseissä. Tällä hetkellä kankaan väri muistuttaa harmaata ja polvien sekä pyllyn kohdalla on pussit. Niissä molemmissa. Voisin väittää noiden pöksyjen olevan oma elävä organisminsa, ellen tietäisi paremmin. Tuolin karmilla ne näyttävät siltä, että lahkeiden sisällä eläisi housujen hiljainen henki. Mekot tuulettavat ilmaa ja kaveeraavat sukkahousujen kanssa. Viima on niiden vihollinen, mutta auringonpaisteessa ne ovat parhaimmillaan. Virkoamme yhdessä kevääseen, mekkoni ja minä.

Kuvat/pictures – Modcloth.com

2011-02-06T20:00:00.001+02:00

Sellainen sunnuntai,
jonka ei toivoisi loppuvan

Kevättalven sunnuntait muistuttavat toisiaan. Ne kulkevat samoja latuja, eikä siinä ole mitään pahaa. Aamulla ylös aikaisin, jo pian kirpparille, keskipäiväksi kotiin, kävelylle armaan kanssa, ruoanlaittoa yhdessä, päivätorkut kainalossa, touhuamista, hyörinää ja suuria suunnitelmia.

Tänään perinteinen sunnuntaikävely sai uuden vivahteen, kun kävelimme sen kummia suunnittelematta reitin varrelle osuneiden asuntonäyttöjen ovista sisälle. Kyllähän me kodin ostoa mietimme, mutta ilman lainalupausta takataskussa taidamme olla aika heikoilla hangilla muihin, hieman paremmin valmistautuneisiin asunnonostajiin verrattuna. Kai näyttelimme aika onnistuneesti, kunhan emme katsoneet toisiamme silmiin. Rakkaan katseessa oli sellainen pilke, että tiesimme kyllä molemmat olevamme statisteja hassussa näytelmässä. Siniset pussit jalassamme hiihdimme niiden seassa, jotka olivat pukeutuneet näyttöä varten parhaimpiinsa (pitihän heidän näyttää, että heillä on varaa). Kohtausten yllä tuoksui kiinteistövälittäjän miehinen, supermyyjän uho ja muutama suihkaus liikaa liian halpaa partavettä.

Selvisimme ulos voittajina, emmekä revenneet nauramaan kesken leikin. Villipuutarhan ikkunassa pienet nuket ja täytetyt eläimet pönöttivät yhä "Suljettu vesivahingon vuoksi" -kyltin somisteina. Niiden seurassa voittokahvit olisivat olleet asiaankuuluvan hienostelevat, mutta onhan meillä vielä edessä näitä sunnuntaita, joiden ei koskaan toivoisi loppuvan. Sinisiä taivaita ja auringossa sulavaa lunta.

2011-02-03T10:11:00.001+02:00

Päivän parasta mainontaa TOP3

Mukana on ehkä kaikkien aikojen söpöin automainos kaikkien aikojen söpöimmällä Darth Vaderilla, paljasta ruotsalaista pintaa ja juustoa sekä mahtiparodia GinaTricot -mainoksista. Jos näiden jälkeen suusi ei väänny edes pieneen hymyyn, olet lahjomaton tosikko.

2011-01-30T23:44:00.002+02:00

Bloggers I met and liked

Muutaman viikon päästä olen pyörinyt blogisfäärissä parin vuoden ajan. Mukaan on mahtunut monta ajatusta, kuvaa ja muutama vuodatuskin. Täällä minä olen, kaikkien nähtävillä, ihan omasta halustani. Mahtavia mielipiteitäni, juttujani ja jopa kuviani on yhden Google-haun takana hurjan paljon. Tarkalleen sanottuna 1 250 kuvaa ja 36 800 internet-osumaa. Tietenkään kaikki niistä eivät – kiitos Luojan – koske minua, mutta materiaalin määrä siihen nähden, että olen aivan tavallinen tyttö, on valtava.

Toiset pelkäävät sosiaalista mediaa: näkevät mörön identiteettivarkaan, joka tulee tuhoamaan heidän minuutensa maailmanlopun infernaalisella voimalla, kunhan tili on luotu, status päivitetty ja ystäviä hankittu enemmän kuin Lumikilla on kääpiökavereita. Toiset taas kylpevät sosiaalisen median lämpimissä vesissä nauttien jokaisesta hetkestä "ystävien" määrällä kilpailemalla, tyhjentämällä kameransa muistikortin suoraan milloin mihinkin palveluun, verkostoitumalla oman alansa ja vähän muidenkin alojen tärrrrrkeiden ihmisten kanssa – ja siinä sivussa vielä jakamalla kaikkien tietoon ostoksensa, mielipiteensä, ongelmansa, tunnetilansa sekä alushousujen värikin. Eräskin mies julkaisi omakustanteena kirjan vuoden Facebook-päivityksistään. Kyllä, luit aivan oikein. Dear Mr. Whatever-your-name-rally-was, your 15 minutes of fame are soooooooo over.

Olen säätänyt itse omalle sisällöntuotannolleni rajat. Väitän hallitsevani sitä lankavyyhtiä, jota en edes osaisi purkaa. Seulon mielestäni parhaat päältä: kirjoitukset, kuvat ja ajatukset – jottei myöhemmin vain kaduttaisi. Jaan ystävyyttäni eri palveluissa harkiten. En kuuluta blogin osoitetta turuilla ja toreilla, mutta silti tutustun Google Analytics -raporttiin silloin tällöin ja olen aidosti iloinen jokaisesta uudesta lukijasta. Piiloudun nimimerkin taakse, mutta näytän kuitenkin kasvoni. Jätän harkitun jälkeni, joka on paljon pysyvämpi, kuin yksikään perinteinen päiväkirjamerkintä. Kadunko vielä jonain päivänä jakamani tiedon määrää? Tulenko tuntemaan yksityisyyteni loukatuksi, jos jonakin päivänä uusi työnantaja tai vaikkapa oma lapseni lukee ikivanhoja blogimerkintöjäni? Olen nakuttanut tekstini bittiavaruuteen, joka pysyy pystyssä vielä kauan sen jälkeen, kun kasvan itse nurmea.

Kaikesta spekuloinnista huolimatta en osaa pelätä suurta internet-mörköä. Olen saanut Blogger.comilta hyviä ystäviä, ideoita ja virkistävää ajatuksenvaihtoa. Olen kurkkinut kalifornialaiseen arkeen, joka johti lopulta lehtivaihtoon, lukenut ruotsia tippa linssissä ja jännittänyt kolmesti uuden vanhan tuttavuuden tavatessani – sillä kun bloggaaja tapaa ensimmäistä kertaa toisen bloggaajan, ei oletuksesta huolimatta voida puhua sokkotreffeistä. Vaikka kuinka kirjoitukseni menevät kasvottomalle massalle, ne toimivat myös kirjeenvaihtona toisten kirjoittajien kanssa. Tiedän kummia juttuja muista – ja niitä te tiedätte minustakin. Taidan taistella eräänkin turkulaisen tanssijan kanssa Benin & Jerryn ykkösminiän paikasta. Täysin turha tieto, joka luo bloggaajalle kosketuspintaa.

Jos kuitenkin ylisosiaalisuus alkaa jonakin päivänä ahdistamaan, voin aina tehdä Facebook-itsemurhan. Juu, luit oikein. Tai no, vielä puolisen vuotta sitten olisin voinut tehdä Seppukoon kautta näyttävän itsemurhan Facebookissa, johon liittyi upea profiilin monivaiheinen tuhoutuminen ja viimeinen viesti sosiaaliseen mediaan jääneille ystäville. Dramaattista? Toki. Vaan eipä tuokaan onnistu enää, sillä Facebook on nostanut kanteen Seppukoota vastaan. Onneksi perinteinen tilin tuhoaminen onnistuu silti ihan omin pikku kätösin, myös Twitterissä ja Bloggerissa.

Ehkäpä hieman järkevämpi liike olisi kirjata toivomuksensa siitä, mitä yhteisöpalvelutileilleni tapahtuu sen jälkeen, kun en ole niitä enää päivittämässä. Harva muistaa kuolinvuoteellaan kertoa lähimmilleen kaikkien mahdollisten käyttämiensä palveluiden salasanat ja harvalla läheiselläkään on menetyksen jälkeen voimia alkaa urkkimaan niitä. Omista Facebook-ystävistäni löytyy henkilö, joka menehtyi syöpään. Joka kerta pahastun nassukirjalle, kun se ehdottaa minulle, että olisi hyvä aika jakaa uusimmat kuulumiset tämän ystävän kanssa. Jakaisin, jos voisin. Ihan varmasti tekisin niin, mutta Facebook ei tietääkseni jaa tietoa sen rajan toiselle puolelle. En tiedä, onko ystäväni profiili jäänyt naamakirjaan vahingossa vai tarkoituksella. Ystävyyden lopettaminen sen vuoksi, etten häneen enää yhteyttä saakaan, tuntuu myös absurdilta.

Ruotsalainen Mywebwill on vaihtoehto, jonka kanssa sosiaalisen median elämän voi päättää kuolemansa jälkeen haluamallaan tavalla. Ajatus tuntuu hullulta, mutta vielä hullummalta tuntuu sosiaalinen media, josta puuttuu se olennainen: elämä ja yhteydenpito. Itse taidan jättää toiveeni salasanoineen suljetussa kirjekuoressa tavaroideni joukkoon. Tapahtukoon tuo tahtoni taikka ei, olen silti valmis jatkamaan elämää internetissä, kunhan muistan, että kaikkea jakamaani voidaan käyttää väärin. Ehkäpä se sosiaalisuus ei taida kuitenkaan olla pahasta, sillä voin vain todeta, että jokainen bloggaaja, jonka olen tavannut, on ollut tykästyttävän ihana ihminen.

2011-01-26T14:32:00.001+02:00

New York, New York!

Talvilomahaaveissa on New York, vaikka ehdin jo tuskastua hotellien huimista hinnoista. Aikani Facebookissa huudeltuani sain jo muutaman varteenotettavan vinkin, mutta päätin samalla ottaa kaiken irti sosiaalisesta mediasta. Kertokaa ihmeessä hyviä New York -vinkkejänne! Minne mennään, mitä tehdään ja mikä kannattaa jättää tekemättä? Kiitos!

Kuvat täältä / Pictures from here.

P.S. Kiltit kanssabloggaajat, olen iloinen, jos jaksatte linkkailla New Yorkin matkapostauksia kommenttiboksiin :)

2011-01-23T19:00:00.004+02:00

Kanteleen kutsu

Se soi jo kulhoissa, kupeissa, pyyhkeissä, purkissa, tuolien päällä ja esiliinan helmoissa, enkä silti taida saada tarpeekseni. Keittiömme on vallannut kansallisromanttinen tunnelma, josta löytyy tietenkin pientä asiaan kuuluvaa kaihoa. Miksi kummassa Marimekko poisti Sanna Annukan Kanteleen kutsun valikoimastaan?

Niinhän sitä sanotaan, että hädässä ystävä tunnetaan. Perjantaina kokoelmani kasvoi vielä tarjottimella, kun ystävän myöhäinen syntymäpäivälahja ennätti luokseni. Vielä etsiskelen viimeisiä alennettuja rippeitä ja mietin, onko kolme vai neljä metriä Taikamyllyä liikaa vai liian vähän. Hölmö, mutta valitettavan pakollinen kysymys, kun ostaa kangasta varastoon poiston kynnyksellä.

2011-01-11T17:36:00.001+02:00

Vaihtelu virkistää

Aikani (melkein kaksi vuotta) vanhaa banneria tuijotettuani vaivauduin tekemään muutoksen. Eihän se vieläkään koko blogin ulkoasua muuta, – ja voi, kuinka ihania uusia malleja bloggeriin on näiden vuosien aikana tullutkaan – mutta kyllä se ainakin hetkosen piristää. Pöllö pysyi ja sai vielä kaverinkin. Ihan ite tein, kuvapankkikuvia muokkaamalla, totta kai!

2011-01-07T19:37:00.000+02:00

Isosisko on parhautta

Välillä on vaikeaa nähdä lähelle, vaikka läheinen asuisikin toisella puolella maailmaa. Isosisko on aina ollut elämässäni, hän on muuttumaton tekijä, joka muuttumattomuuteen kuuluu muuttaminen ympäri maailmaa.

Olen aina arvostanut siskon seikkailijan mieltä. Välillä on opiskeltu Englannissa, sitten tehty töitä Norjassa ja vapaaehtoistyö on vienyt mokoman Islannista Bulgarian kautta Australiaan. Ei siinä, että olisin kateellisena seurannut sivusta – olen hyvästellyt siskon aina suurella ylpeydellä: tuo on MINUN sisareni (ja se tuo palatessaan maailman parhaat tuliaiset).

Raskaimmat jäähyväiset koittivat muutama vuosi sitten, kun sisko muutti perheineen pysyvästi Australiaan. Vaikka olin aina tiennyt takaraivossani, että tuo päivä tulisi joskus vastaan, oli sen hyväksyminen uskomattoman vaikeaa. Olihan ilmainen Bed & Breakfast -palvelu toisella puolella maailmaa aika hyvä vastine menetykselle, mutta välimatka tarkoitti uudenlaista vaivannäköä. Halua kököttää koneella keskellä yötä ja sen ymmärtämistä, ettei toiselle voikaan soittaa enää kesken päivän kysyäkseen kaiken selvittävää vastausta Isoon Ongelmaan. Piti heittää hyvästit myös yhteisille juhlapyhille ja siskon joka jouluiselle taatelikakulle.

Välimatkasta huolimatta olemme onnistuneet näkemään vuosittain. Facebook, Skype ja sähköposti pitävät siskon perheen pikkuisen lähempänä. Kaikkeen tottuu, vaikka välillä harmistus on suuri, kun muistaa taas, kuinka tärkeä ihminen voi olla niin kamalan kaukana. Hienointa on, että siskon kanssa jatketaan aina siitä, mihin jäätiin – no, ehkä ensin hän saattaa hiukan oikaista pienempää siitä, ettei ole pitänyt tarpeeksi yhteyttä, mutta keskustelu kumpuilee aina luontevasti syviin aiheisiin ja taas takaisin pinnalle.

Vuosien saatossa meille on kehittynyt kummallinen telepatia vaatteiden suhteen: välimatkasta huolimatta olemme mm. onnistuneet ostamaan täysin identtiset puolihameet. Isosisko tietää, mistä pidän jo ennen kuin olen nähnyt edes koko vaatetta. Ainoastaa sisko voi olla niin kiltti, että hän koluaa maan toisella puolella alennusmyynnit eräiden Stella McCartney on Target -mekkojen varalta. Eikä hän kotiuta niitä sen upean suunnittelijan vuoksi, vaan ollakseen juuri minun siskoni – parhain maailmassa. Saattoihan sekin, että mekkojen hinta oli pudonnut –75 % vaikuttaa ostoskierrokseen. Sieltä ne sitten tulevat yhdessä siskon kanssa. Kiitos rakas systeri, olispas jo kesä!

Kuvat/ pictures – viininpunainen ihanuusmekko 1,
musta ihanuuspitsimekko 2

2011-01-06T20:29:00.008+02:00

2010,

maistuis varmaan sullekin?

Tammikuussa paleltiin pakkasessa ja
yritettiin herkutella uutuus-Kismetillä.

Helmikuussa pääsin ihan oikean salaseuran jäseneksi ja järjestin Hyacinth Bucket -aamiaisen residenssissämme.

Maaliskuussa matkasin Japaniin ja söin pussillisen
Hello Kittyjä & Daemoneja.

Huhtikuussa rakastuin Rykieliin ja söin hullua torttua.

Toukokuussa oli monta hyvää päivää.

Kesäkuussa muutimme Helsinkiin ja edessä oli ihan uuden kaupungin valloitus.

Heinäkuussa oli hamekeli ja Baban (& siskon) seura oli parhautta. Matkustin yksin Tukholmaan ja löysin uuden lempikahvilan.

Elokuussa ystävän häitä juhlittiin peltojen keskellä, talsimme Tallinnaa ristiin rastiin hääpäivämme kunniaksi
ja ihanaiset Annu & Ioanna avasivat Turkuun Bossaliinan.

Syyskuussa olin mahdollisimman tyttömäinen firman kuvauksissa. Mies teki japanilaista ruokaa ja pyysi ensimmäistä kertaa vaimoaan kuvaamaan aikaansaannoksensa.

Lokakuussa valloitimme Suomenlinnan, hankin hölmöt hipsteri-rillit ja aamiaissalaseura vietti viikonlopun Helsingissä.

Marraskuussa leikin viiksillä ja valaistuin.

Joulukuussa jäi monta juttua julkaisematta,
kun kiskoin kaksin käsin Julmustia!

Kyllä, 2010 oli maukas vuosi – melkein kuin vuosi 2009, muttei kuitenkaan. Mukaan mahtui paljon muutosta, mekkoja ja muuta mukavaa, eikä kyyneliltäkään vältytty. Tapasin myös kolme kaunista bloggaajaa (juu, meillä Turussa puhutaan bloggaamisesta kahdella g:llä!), harmistuin välillä itseaiheuttamistani blogitauoista ja elin elämää päivä kerrallaan.

Vuosi 2011 on alkanut jo mukavasti. Taskuni ovat taas täynnä suunnitelmia, joista yksi (yhä) koskee tätä blogia.

Kiitos tästä vuodesta

kauniit & ihanaa

kulttuuripääkaupunkivuotta 2011!

2010-12-29T16:13:00.002+02:00

Strålande jul

Tämä vuosi on ollut muutoksia pullollaan. Joskus mietin, olenko oman elämäni muutosvoima, vai myllertävätkö päivät toistensa jälkeen ihan
itsekseen kaiken päälaelleen? Miksen tyydy tasaisuuteen, miksi tahdon aina hiukan enemmän? 

Jos joskus kävisikin niin, että muutoksettomuus
olisi oletusarvo? Että tieto huomisesta olisi aina pitävää, uutiset eivät olisi uutisia, eikä hyvästejä jätettäisi koskaan? Elettäisiin välitilassa aina. Siinä jouluaaton ja tapaninpäivän keskivaiheilla, sopivasti uinuvan lumen ja takkatulen lämmön läheisyydessä. Kyllä rauhaton siihenkin kyllästyisi, mutta ymmärtäisi edes hetken sitä henkäystä, jota elämäksi kutsutaan. Ehtisi ainakin hetken miettiä, lukea, nukkua, syödä, parantaa maailmaa ja juoda pannukahvia. Kansankodissa kaikki on paremmin.

2010-12-12T22:58:00.001+02:00

Karuselli

Ympäri mennään ja yhteen tullaan, haetaan joulua turuilta ja toreilta. Minä ostin anopille puhdistuksen – tai siis Puhdistuksen. Sen kaikista oletettavimman tuliaisen Suomesta. Hyllyjen välissä hurahdin oppaaseen luovuudesta ja jätin sen sinne päiväksi makaamaan. Unen jälkeen tuntui fiksulta käydä hakemassa "12 viikon mittainen harjoitusohjelma" kotiin. Pyörittelen yhä päätäni. Hurahdusoppaat kuuluvat yhtä paljon ostoslistalleni kuin karuselli jouluun. Silti molemmat vetävät puoleensa magneetin lailla. Vinksauttavat raiteen pois paikoiltaan ja vievät hetkeksi toisiin ympyröihin.

2010-12-03T15:47:00.001+02:00

Hyviä syitä siivota työpiste, osa 785:

JONATAN JOHANSSONIN 

NIMMARI!

Legendan mukaan ihuna Jonatan tuli kuvauksiin, punasteli, otti paidan pois ja hyppi naisten mielen mukaan – hieno mainos siitä tulikin. Koska en kuulunut tiimiin, en valitettavasti päässyt paikalle. Lohdutuspalkintona kuvauksista tuli nimmari. 

Hyvät miehet, kyllä me naiset vasta osataankin esineellistää, röhönauraa ja puhua härskejä. Tää on katos tätä tasa-arvoa.

2010-12-02T23:55:00.001+02:00

Saamaton

Saamaton on hieno sana. Saa maton, muttei saa kuitenkaan. Sanotaan, ettei saa aikaiseksi, mutta ehkä hänelle ei vain siunaannukaan inspiraatiota, tahtoa, halua, lujuutta taikka voimaa mennä vaikka läpi harmaan kiven. Minä nostaisin konttia ja kävelisin sen mötikän yli. Turha sitä on porata, lyödä nyrkkiä kovempaa vasten. Harmaa pinta on röpölöinen ja kylmä, siitä ei saa otetta. Oikeastihan se kivi vasta saamaton osapuoli onkin, sillä jöröttävä vastarinta ei anna kantajalleen mitään. Jos joku lopulta menee järkäleen läpi, ei jäljelle jää kuin palasia. Niistä rakennetaan linnoituksia ja suojamuureja, sellaisia, jotka pitää ensin purkaa nähdäkseen vasta sitten sisälle. Minä kuljen ilman panssaria, aseitta. Kun tunteita jaettiin, joku sai lätäkön, toinen lammen ja minulle jäi kokonainen valtameri. 

2010-11-30T21:38:00.001+02:00

Jouluähkykö jo?

Stockmannin ikkunassa seisoi tumput suorana maansa myynyt pukki. Pää riippui alhaalla, vaikka miekkosen edustuskautta on jälkellä vielä kokonaisen kuukauden verran. Sinne minäkin juoksin, ovesta sisään ja ulos, toiseen ja kolmanteenkin liikkeeseen ja etsin kahta lahjaa. 

Kotona käärin ne sanomalehteen ja muovipussiin – kruunasin vielä komeuden villalangalla. Päätin näet vuosi sitten, että maailmassa on niin paljon kaunista paperia, ettei minun tarvitse ostaa erikseen pakettipaperia. Niinpä laatikkoon on kertynyt materiaalia ihan mukavasti vuoden ajan ja periaatteeni pitää yhä. Huomenna kiikutan työpaikan joulukalenteriin kaksi lahjaa. Ei joulu paha ole, mutta ähkystä tulee huono olo.

2010-11-29T20:32:00.003+02:00

Tulkoon valkeus!

Ja valkeus tuli. Pienellä, noin puolisen vuotta kestäneellä viiveellä, mutta tuli kuitenkin. Asentajana toimi isä, apunaan mies, tikkaat, pöytä, tuoli, sähkökynä ja ruuvimeisseli. 

Valon jälkeen tuli kutsu Ranskaan. Sedän ääni kuulosti puhelimen toisessa päässä joulupukilta ja satujen välissä pilkahti häivähdys vanhaa miestä. Tarinointi kulkee suvussa, se on selviytymiskeino. 

Tänään tarinointi jatkui uuden v aloisan tuttavuuden kanssa. Tikkupäämaatuska yhdisti kaksi nuorta ja nättiä – olisihan siinä aikaa kulunut enemminkin, mutta kahvila suljettiin. Päässä lämmitti pikkuisen liian kireä karvahattu, mutta edes kiristävä tunne pään ympärillä, pakkanen ja pimeys eivät haitanneet. Ehkä kaikki menee kuitenkin ihan hyvin, valoisammin ainakin.

2010-11-28T21:58:00.001+02:00

Uinutaan

Siellä, missä vielä kesällä kerrottiin pienin lapuin elämästä, jaetaan tietoa lumisen haudan asukeista. Monivuotiset heräävät vuosi vuodelta uudelleen, toiset kukoistavat väriloiston kautta kerralla loppuun. En tiedä, haluaisinko painaa jälkeni leimahduksen lailla vai yrittää yhä uudelleen ja uudelleen. Joskus tahtoisin uinua lumipeitteen alla ja herätä eloon vasta keväällä – miettiä sitten uusia strategioita ja prosesseja. Useimmiten kuitenkin tahdon taistella tuulta vastaan. Pohjolan geeneissä on liikaa sitkeyttä ja sisua. Tahtoa, joka venyy kuin terva. Kylmyys jähmettää jäsenet hiljalleen, nöyrryttää hiljentämään tahtia ja nauttimaan valkeudesta. Sunnuntaisin uinutaan, syödään aamiaista hävettävän kauan ja loikoillaan sohvalla. Kuvitellaan, että maailma pyörii hetken hitaammin. Ajatellaan, että meillä on vain aikaa.

2010-11-27T20:11:00.000+02:00

Monsieur

Mikään ei pidä kynää paremmin kädessä kuin siihen piirretyt viikset. Voin olla valintani mukaan Clark, Django, Salvador, Zorro tai Burt – aina hurmaava, aina veijari.

***

In English:

I thought there was nothing that could make me NOT to tattoo moustache on my forefinger and then I met these pencils. I don't need to choose – I can be Clark, Django, Salvador, Zorro or Burt. Charming!    

2010-11-21T20:20:00.005+02:00

Get rich, or die trying

Löysin tänään Elämäni Tuolin. Tai olihan niitä paikalla useampikin. Niin monta, että olisin voinut asetella ne lentämään ympäri Elämäni Ruokahuonetta – jos vain minulla olisi sellainen. Nyt Yrjö Kukkapuron Skaala-tuoli lentelee pitkin poikin ajatuksiani. Tarkennettakoon ihastuksestani sen verran, ettei mikä tahansa Skaala kelpaa, vain Helsinki Secondhandin Jenni Tuomisen grafiikalla verhoillut yksilöt. Hintaahan ihanuudella on toki, sellaiset 500 euroa. Olen äkkirikastumisen tarpeessa, tai ehkä tarvitsen vain elämän – ja pari pöllöä tuolia.

2010-11-14T21:50:00.003+02:00

Aikamatkailua, balleriinoja, vieraita ikkunoita 

ja valkoisia sukkahousuja

Tänään harmistuin siitä kaikesta, minkä olen joskus tuntenut, mutten muista enää. Tunsin kappaleen olevan barokkia, mutten osannut kertoa siitä enempää. Tiesin sävelten kulun, harkitut tauot ja rivien väliin jäävän tarinan. Etsin toista kappaletta löytämättä sitä, kävin 1900-luvun alun Atgetin Pariisissa ja tuijotin naapuruston jugend-talojen ikkunoista häpeilemättä sisään.

Klassisessa mielentilassani muistin valkoisista sukkahousuistani ne kerrat, kun hypin balleriinana omassa huoneessani. Viulistia minusta ei tullut, eikä balleriinaakaan, mutta balettiin lähden joulukuussa. 1900-luvun alun Pariisiin taidan palata heti, tuon kirjan kuvat vievät hetkessä mennessään. Klassista musiikkia herättelen vähitellen. Ehkä ensi viikolla muistan etsimäni kappaleen nimen.

***

Päivän asussa...

...paita/shirt - Seppälä

...hame/skirt - Sonia Rykiel Pour H&M

...sukkikset/stockings - Seppälä

...sukat/socks - H&M

...vyö/belt - Saba, Australia

...kengät/shoes - Bianco

***

Kuvat kirjasta / Pictures from a book:

Atget's Paris

***

2010-11-11T23:02:00.002+02:00

Pitikö meidän

muuttaa maailmaa?

Syntymävuonnani Mauno Koivisto istui toista virallista vuottaan Suomen presidenttinä, Kalevi Sorsa hoiti pääministerin virkaa tv-ruudun kokoisissa silmälaseissaan ja Helsinki listattiin maailman kuudenneksi kalleimmaksi suurkaupungiksi. Hitlerin valtaannoususta oli vain 50 vuotta, neuvostoliittolaisen vakoilusateliitin osia tippui maailman meriin ja vuoden lehtikuvaa koristi hikeä höyryävä Juha Mieto. Lapsuuteni uutiskuviin kuuluivat afrikkalaiset nälkää näkevät lapset, roihuavat öljylähteet ja kelluva markka. Silloin iloittiin, kun Suomen hiihtomaajoukkue kaappasi – havuja, perkele! – kaikki mitalit kotiin. 

Meille opetettiin, että työtä tekemällä ihminen pärjää. Meille kerrottiin, ettei työ ole välttämättä mitään herkkua, mutta siihen suunnattuun ahkeruuteen sidottiin arvostusta herättävän suuri osuus ihmisarvosta. Siihen me uskoimme, kunnes tuli iso paha lama. Se puhalsi säpäleiksi monta selkänahasta luotua uraa, ja meille painotettiin, että opiskelu on ainut väylä vapauteen. 

Maailma oli keskeneräinen ja me 1980-luvun lapset kasvoimme sen kehityksen mukana. Kouluun tuli tietokone. Luulin netin olevan sähköinen kirja ja petyin suunnattomasti, kun sitä ei voinutkaan selailla tietämättä osoitteita. Pappan autossa oli tajuttoman suuri autopuhelin. Pian aikuisilla oli kännyköitä – autopuhelimia ilman sitä penkkien väliin sijoitettavaa möykkyä. Saimme koulussa disketit ja niille luvattiin mahtuvan kaikki tieto, mitä meidän koskaan tarvitsisi tallentaa. Kehityksen kehittyessä sanottiin, että työ voisikin olla mukavaa. Silloin meille kerrottiin, että olemme tulevaisuus. Mainittiin, että voimme tehdä mitä ikinä haluamme, voittivathan Leijonatkin MM-kultaa Ruotsissa, perkele.

Millenniumin koittaessa olimme valmiita aloittamaan Sen Oikean Elämän. Emme vain tienneet, että kymmenen vuoden päästä luopuisimme huippupaikoista leppoisamman elämän tähden, tekisimme alipalkattua, mutta ylimukavaa työtä, suorittaisimme tuplatutkintoja toistensa perään ja ihmettelisimme, kuka kumma heitti meidät työmereen ilman pelastusliivejä. Suorittamisen lomassa unohdimme unelmamme ja joskus heikkoina hetkinä vaalimme ajatusta delfiininkouluttajan ja meriarkeologin urista.

Tänään Suomen hiihtoliitto kylpee kyllästymiseen saakka dopingissa, nainen johtaa maata ja valtionkirkko loistaa suvaitsemattomuudellaan – eikä maailma ole vieläkään valmis. Lähellä 30-vuotissyntymäpäivää tikittää kuvitteellinen parasta ennen -päiväys, jonka jälkeen luulemme, ettei haaveilu ole enää sallittua. Kuuluuko tänään katsoa peiliin vai kristallipalloon, jos kaikki ei mennytkään ihan kuin Strömsössä? 

Päivät eivät muistuta koskaan toisiaan, eikä tänään voi huolehtia huomisen murheita pois. Yritän katsoa peilin kautta tulevaisuuteen ja pitää haaveet mukana arjessa. Uimataito kehittyy uidessa. Onnistumiset seuraavat epäonnistumisia ja toisinpäin. Lienee siunaus, että on helpompaa katsoa taakse- kuin eteenpäin. Tulevaisuus on avoinna ja voin vielä muuttaa maailmaa. Ainakin omaani, perkele.

2010-11-10T16:27:00.000+02:00

Mamma Mia!

Ei elämä aina helppoa ole, vaan eipä kai kukaan sellaista luvannutkaan. Kun räntää sataa vaakatasossa kasvoille, jostain kumman syystä päädyn synkistelyn sijaan nauramaan kaikelle. Tai ainakin muiden tekemille hassuille videoille. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki on asenteesta kiinni: hymyssä suin on helpompi ottaa vettä niskaan.

2010-11-09T16:27:00.000+02:00

Viittasankari

Minä en muuten viitoista välitä. Ponchotkin tuntuvat bonzolta. Onneksi uusin vaatehankintani onkin kauluri – tai jokapaikanhärpäke. Sellainen lämpöinen ja vähän hölmö kevyiden vaatteiden jatke. Se suo yllättävän tauon täysmustaksi synkentyneeseen vaatekauteeni, vaikka alle kyllä puin tietenkin kokomustaa. Sankari se ainakin on. Muttei viitta. Ok?

***

Eilisen asussa...

...housut/trousers - H&M

...paita/shirt - Comme des Garcons  4 H&M

...kengät/shoes - Emu, Australia

 ...laukku/bag - 2nd hand

...kauluri/cape - Zara

***

2010-11-07T20:54:00.000+02:00

Keep calm and carry on

Iltapäiväkävelyllä törmäsin Lempiin, enteilevään Stalker-skootteriin ja portaisiin, joilla oli vähän tärkeämpää sanottavaa. Antaa niiden puhua, minun näppäimistölläni hyppivät sanat ovat tänään kankeita. Antavat odottaa itseään ja tulevat ulos vääränlaisina.

2010-11-04T22:00:00.000+02:00

Kuppi kuumaa

Pidän pienistä oivalluksista, kuten kynttilöistä kahvikupposissa. Siinä ne nyt ovat framilla, kun siirsin kaappiin kertyneet vanhat kupposet kerralla käyttöön olohuoneen puolelle. Enhän minä niistä koskaan mitään juonut – oikean kahvikuppini vetoisuus lienee litroja. Normaalisti näistä pikkuruisista siemaillaan kahdesti, upotetaan lusikan kärki kuppiin ja sekoitetaan fiinisti. Nyt ne sytytetään illan tullen jouluvalojen kanssa.

2010-11-02T22:41:00.000+02:00

Women

know your 

limits!

Olen ollut jo kokonaisen viikon verran maisterinna. Tiluksia ja kartanoa en ole vielä saanut, mutta synkempienkin näkymien edessä yritän luottaa kaikesta huolimatta loistavaan tulevaisuuteen. Herra Maisterin kanssa elämä on kuitenkin yhtä juhlaa – onhan meillä samanlainen huumorintajukin. (Ai juu, ja pidän kovasti kissanpennuista ja söpöistä jutuista!)

2010-11-01T22:29:00.000+02:00

Lunta (ja unta)

odotellessa

Kuuntelen niitä naisia, joilta laulu kumpuaa kuin puhe. Pulppuaa helposti täynnä merkityksiä ja sävyjä. Vähän surua ja sellaista hymyä, jonka takana piilee salaisuus. Istun sohvalla ja juon glögiä. Mietin niiden tarinoita, kun kello kiitää eteenpäin eikä uni löydä väsyneitä ajatuksiani. Mietin, kuinka paljon tähän maailmaan mahtuu luovia ihmisiä, joiden töihin en tule koskaan törmäämään. Piilotettua ja kadotettua lahjakkuutta ilman yleisöä. Poikkeuksia valtavirrasta. Löydettyjä merkityksiä lyhyelle elämälle.

2010-10-31T19:19:00.001+02:00

"One day we'll look back

 on this and it will

all seem funny!"

Viikko sitten ostin itselleni imagon. Mies kutsuu sitä hipsteriksi ja huononäköinen ystäväni vertasi toimintaani siihen, jos hän hankkisi kipsin käteensä ihan huvin vuoksi. Itse käytän mieluummin sanaparia vappulasit – niin paljon olen onnistunut viihdyttänyt ihmisiä seitsemän päivän aikana. Kaikesta huolimatta olen koukuttunut kakkuloihini ehkä turhankin kiihkeästi.

Pienenä tyttönä pöllin siskoni silmälasit (sellaiset pyöreät harrypotterit) päiväksi, koska tahdoin, tahdoin, tahdoin niin kovasti käyttää laseja. Olen kuitenkin ollut aina se, joka näkee kaukaisimmatkin numerot hämärässä. Viimeksi hätkäytin näöntarkastuksen minulle tehnyttä silmälääkäriä nollanäölläni – kummassakaan silmässä ei ole plussaa tai miinusta. Möks. Nollatuomion jälkee annoinkin itselleni luvan sovitella imagolaseja ja tässä sitä nyt ollaan. Olen aika varma, että joudun vielä joskus nolona selittelemään näitäkin kuvia lapsilleni. Siihen saakka yritän keksiä, miten kummassa pienellä tihkusateella ei kuljeta rillit huurussa.

Päivän asussa...

...rillit/glasses - Sokos

...mekko/dress - H&M, 2nd hand

...jakku/jacket - Forever 21, Japan

...koru/necklace - Diva, Australia

...leggarit/leggins - Seppälä

...kengät/shoes - Global/Stockmann

2010-10-29T19:32:00.000+03:00

FCUK,

mikä alennusmekkotaivas!

Olen ollut aina mekkotyttö ilman luottomekkovalmistajaa. En ole kovinkaan merkkiuskollinen – ostan vaatteeni niiden istuvuuden, materiaalin ja mallin perusteella. Siihen typerään kysymykseen, mistä ostaisin vaatteeni koko loppuelämäni ajan, jos saisin käyttää vain yhtä liikettä, en osaa vastata. Harkintaan pääsisivät ainakin Tiger of Sweden (kauniiden leikkausten koti), Odd Molly (romanttisen hörhelötyylin mekka), Zara (monipuolisen naisellisuuden ilmentymä), Selected Femme (vaatteita, joissa on jujua) ja H&M (kukaan ei pysty samaan – ainakaan halvemmalla). Toisaalta parhaat löydöt tulevat kirppareilta (Tiger of Swedenin lempparimekko), eikä kaverien vaatekaappien aarteita, ulkomaanmatkojen löytöjä ja nettikauppojen alennuslaareja kannata unohtaa. 

Viimepäivien aikana mekkohaaveeni ovat suuntautuneet FCUK:n nettikaupan alelaarille. Miten kummassa tarjolla voi olla niin monta ihanaa mekkoa, etten osaa päättää, minkä niistä tilaisin. Tarvetta mekoille ei kaapistani tietenkään löydy. Halua hankinnalle on sitäkin enemmän.  Perustelujakin olen keksinyt jo: 

1. Graafisuutta ja paljetteja. Kiitos!

2. Harmaa lörppö on uusi musta. On, on.

3. Pyllyrusetti vie katseen... Pyllyn päälle?

4. Paljettipikseleitä. Voiko olla nörtimmin cool? 

5. Linnunsilmäbrodeerauksia valkoisella. Ooooo!

6. Kato emmätajuu, miten toi on tehty. Tarvii nähdä se läheltä.

7. Valkeaa verkkoa ja pussitusta. Joo!

8. Punainen. Vetoketju. Kohtalokasta. Mulle!
FCUK, minkä teit. Onko tässä vihdoin luottomekkovalmistajani? Täytyy suunnata Stockmannille sovittelemaan. Sen jälkeen pikselimekko taitaa matkata luokseni. Onhan se niin ehdottoman kiiltävän käytännöllinen ja kaikkea :D

***
 
Kuvat/pictures:
FCUK
 
***

2010-10-26T17:34:00.001+03:00

Pimeetä touhua

On taas se aika vuodesta. Pimeä. Raaka. Julma. Ja minä pidän siitä! Ripustan jouluvaloja ja heijastimia, sytyttelen kynttilöitä ja odotan ensilunta.

Olen aina pitänyt villapaidoista ja -huiveista. Isoista myssyistä ja mahdollisuudesta pukeutua villamytyksi. Sukkahousuista en luopuisi millään.

Kaiuttimissa valittaa kamala määrä uusia ulisevia naisartisteja. Sellaisia, joilla ei mikään ole koskaan hyvin. Sellaisia, joiden ikkunoista sataa lumi sisälle ja joiden sydäntä ei lämmitä rakkaus. Niitä minä kuuntelen, kun odotan lunta.

****

In English:

The days are darker, colder and more

miserable and I'm loving it! This time

of the year is perfect for christmas lights,

candles and a cuppa hot tea. I've found a

new bunch of miserable indie artists.

All women. All sad. All perfect for

the darkness.

***

2010-10-20T22:12:00.003+03:00

Hungover Owls!

“I’m going to need a fistful of aspirin before you open your goddamn mouth again.”

"SHUT. THE. MUSIC. OFF."

***

Muahahahaha! Keskiviikon parhaat pöllönaurut tarjoaa Hungover Owls. Taidan edelleen haluta sen pienen täytetyn pöllön hyllynreunukselleni. Ainut vaatimukseni on, että pöllöllä on alemman kuvan ilme ja olemus. Ai ei onnistu vai? Höh. Täällä vaan vaaditaan vastinetta rahoille. Ai liikaa pyydetty vai? Ettei biologian tunneilla tarvita esimerkeiksi  päänsärkypöllöjä? Möö-möö.

***

Kuvat & kuvatekstit / pictures & text
– Hungover Owls

2010-10-19T22:10:00.001+03:00

A few of 

my favourite

things

Juuri nyt pidän makuuhuoneemme seinän vallanneesta keskeneräisyydestä, oviaukon jouluvaloista hääpukuni kehyksinä ja ihan ensimmäisestä robotistani. Lisäksi tieto siitä, että kaikki on ihan hyvin lämmittää mieltä. Siitä tiedosta maksoin mieluusti lääkärille, sillä en osaa laskea mielenrauhalleni hintaa. Rakkautta sen sijaan myytiin tänään alennuskupongilla hintaan 4,95 €. Hesburgerilla. Vai miksi muuksi sitä kutsutaan, kun mies nousee lämpimältä sohvalta, vaihtaa kotihousut farkkuihin ja hakee vaimolle Hesen kerrosaterian läpi jäätävän viiman ja tihkusateen?

2010-10-17T21:07:00.000+03:00

Kaikki hyvä

(paitsi suklaakakku)

loppuu aikanaan

Hiljaisuus laskeutui kotiin vasta. Istun liian siistin olohuoneen keskellä typerä virne naamallani – meillä oli niin kovin mukavaa, olihan aamiaissalaseuran aika. Viikonloppu täynnä turun murretta, blinejä, suklaakakkua, herkkuja ja aamiaistakin. Käteen jäi pala ehtymätöntä suklaakakkua ja kasa hyvää mieltä. Kiitos nam!

2010-10-13T20:34:00.002+03:00

Montako avaimenperää

tarvitaan 
yhteen avainnippuun?

Hanstun virallisen avainnipun tutkistelun tuloksena luotettavaksi määräksi lasketaan keskimäärisesti kolme avaimenperää, jotka kaikki kaipaavat sitä edesmenneyttä neljättä tapausta.

Tutkimuksen mukaan neljäntoista avaimen nippuun tarvitaan lisävarusteiksi maatuska, kuninkaallinen hääjuhlakalu ja lähes tunnistamattomaksi kulunut bambi. Jos pyhää kolminaisuutta halutaan hetkauttaa hiukkasen, voidaan nippuun lisätä vielä yksi vartaloton geisha, kunhan sen yksinäinen pää saadaan liimattua takaisin avainrinkulaan.

***

In English:

Yep, I'm 26-years-old and having

three silly keyrings attached to my keys.

And yes, even the bambi kinda doesn't look

like a bambi anymore, it's gonna stick

with my keys for a good while.

***

2010-10-12T22:05:00.001+03:00

Sometimes I just

want to be held at night

Hatunnosto ammattikuntani edustajalle, joka on saanut kirjoittaa näin hienon spiikin:

It's hard. They always do that. As soon as they get what they want they dissapear. They take advantage of me time and time again. And I let them. Sometimes I feel so dirty. Used. What happened to romantic dinners, picknics at the beach, holding hands in the park, a cosy night with dvd's and popcorn? They don't see me as me. They see me as some sort of toy. Sometimes I just want to be held at night. All they think about is f******. F****** is nice but not 24/7. Women are pigs.

Mitäpä siihen lisäämään? Respect.

***

2010-10-11T22:25:00.000+03:00

Then fall apart
in parts

Matkalla kotiin huomaan auringon siirtyneen kaupungin toiselle puolelle. Se ei valaise enää puiston yksinäisiä vaahterapuita ja katulampuissa loistaa surullinen valo. Nainen noukkii punaisia lehtiä keltaisten joukosta – mitäköhän mahtaa niillä tehdä?

Minä noukin kasan pikkuruisia mekkoja mukaani sovituskoppiin ja hylkään niistä jokaisen. Muistan kaapissa roikkuvan turkoosin mekon ja päätän kirkastaa lähestyvää pimeyttä jo huomenna. Vielä täänään piristyn tuhannennen kerran surullisesta konekappaleesta.

2010-10-09T20:54:00.002+03:00

Keittiössä soi 

kanteleen kutsu

Sietämättömän sinisten kaapinovien keskellä lahjuspöllö valvoo ruoan laatustandardeja, vaa'assa painaa aina jokin ja pöytä notkuu useimmiten pelkkää vanhuuttaan. Korkea ikkuna on avain täydelliseen molemminpuoliseen kerrostalokyttäykseen ja kynttilät valaisevat edelleen kattolamputtoman lokakuun illan.

Pappan vanhat tuolit sanovat mie ja sie uusissa kansallisromanttisissa vaatteissaan. Laulavat illalla kanteleen kutsua. Hiljainen basso täyttää huoneen myöhään jo tähtien tuikkiessa, juuri silloin, kun pattereista kuuluu huminaa, eikä kukaan enää kuuntele niiden huastelua.

2010-10-06T17:39:00.001+03:00

Oh, Stella!

Taitaa olla pienen anomuksen aika, sillä Australiassa asuva sisareni sattui jakamaan erityisen kutkuttavan linkin, jonka takana on suhteellisen suloisia Stella McCartneyn Australian Targetille suunnittelemia vaatteita.

***

Anomus

to: Sisko siellä Australiassa

from: Hanstu täältä Suomesta

Rakas sisko Australiassa!

Olet aina pitänyt minusta niin hyvää huolta (kuten silloin, kun pelastit minut lautakasan alta tai kielsit kiipeämästä puun alinta oksaa korkeammalle), joten uskon sinun ymmärtävän asiani vakavan, jopa herkän luonteen.

Lähettämäsi linkki on kummitellut alitajunnassani jo päivän verran tehden elämästäni tuskaista ja niin kovasti vaikeampaa (kuten silloin, kun pidin siitä yhdestä pojasta vuosien ajan ja jaksoit muistuttaa & kiusoitella minua siitä pojasta joka ikinen päivä). Vaatekaapissani näet majailee nykyään aiheuttamasi muutamien erityisen kauniisti leikattujen vaatteiden kokoinen ammottava aukko, joka kaipaa Stella McCartneyn Target-vaatteiden kokoista täydennystä.

Kuten tiedät, olen aina ollut erityisen naurettavan huono säästämään rahaa (kuten silloin, kun ryöstin säästöpossuni aina torstai-iltaisin voidakseni ostaa irtokarkkeja R-kioskilta perjantain päätteeksi), joten samalla, kun haet muutaman vaatekappaleen siitä lähi-Targetista minulle, saat toimia virallisena sponsorinani....

T: Todellisuudentajun menettänyt, ahnas ja niin usein väärin kohtelemasi, mutta silti sinulle niin kovin rakas pikkusisko

***

Äsh... Jostain kumman syystä epäilen, että eräskin australialainen kotiäiti nauraa makeasti anomukselleni sovitellessaan Stellan ihanuuksia siinä lähi-Targetissa.

***

In English:

My sister, who lives in Australia,

shared a link that has been haunting

me. A link full of pretty,

well-tailored clothes designed

by Stella McCartney. For Target.

Lower prizes. Me. Going. Crazy.

Want. Them. Badly.

***

2010-10-05T23:53:00.000+03:00

You Gotta Give to Get

Olen ollut tyytymätön jo pitkään. Nähnyt paranneltavaa siellä ja täällä – eniten kuitenkin täällä blogissa. Mieli on täynnä ajatuksia ja ideoita, mutta koskaan ei tunnu olevan tarpeeksi aikaa tai uskallusta niiden toteuttamiselle. 

Tunnen kasvaneeni tämän blogin ulkoasusta ulos. Aihepiirin (listablogi) ulkopuolelle hyppäsin jo alkuunsa. Tallennustilaa on kuitenkin edelleen jäljellä, enkä siksi oikein osaa laittaa pistettä pöllöbannerin alle kertyville teksteille. 

Olen itsekin hämmästynyt kirjoituksieni päiväkirjamaisuutta. Rakastan ja vihaan, innostun ja lannistun – hengähdän hetken omassa pienessä valtakunnassani. Annan ja saan, vaikka olenkin erityisen harvoin muiden tonteilla kommentoimassa. 

Tämä valtakunta on kohdellut minua silkkihansikkain. Olen yhä ihmeissäni kommenttien kiltteydestä sekä käyntien määrästä. En ole jättämässä blogia, mutta muutokseen tartun hiljalleen. Tänään vaihtui fontti, ehkä jo viikon päästä bannerikin. Ehkä ensi vuoden puolella bloggaan vihdoin uuden osoitteen alla. Sellaisella blogipohjalla, joka tuntuu omalta. 

***

In English:

For a while I've felt that the layout

of the blog isn't my cup of tea at all.

Something that was supposed to be a blog

full of lists turned out as a little diary.

So I'm chainging it all a bit by bit. 

Today the font. Maybe in a week I'll

have a new banner. Maybe next year

it'll be a brand new blog 

in another address.

***

2010-10-04T19:17:00.000+03:00

What Slim Fit Jeans?

All I can see is Orlando lookin' good...

IIIIIIK! Uniqlo on tehnyt aika kivan mallivalinnan, sillä Slim Fit Jeans -kampanjan keulakuvana keikistelee ehkä maailman ihanin Orlando Bloom. Kotona teini-ihastukseni rimpulaan maailmanparantajanäyttelijään aiheuttaa pienehköä kettuilua. Mutku se on niin söpskä. Vuh-vuh. Tuollaiset koiranpentusilmät ja pikkusen plastiseksi photoshopattu olemus. Kyllä siinä joka tyttö on sulaa vahaa – kuten Charlize Theron, joka keikistelee poikien mieliksi Uniqlon Leggins Pants -kampanjan keulilla yhtä nätiksi retusoituna.

***

In English:

Ok. So this should be kinda embarrasing, but I have

a huge crush on Orlando Bloom and I'm not ashamed of

it. I have a huge crush on the Japanese clothes store Uniqlo too

so it was nice to find out that they've used Orlando as their

campaign model. Cute.

Like totally-plastically-way-too-much-photoshopped.

But hey. He's still Orlando Bloom.

***

2010-10-03T00:05:00.002+03:00

Sveaborg

Aamusta kuittasin viikon univelkani, keskipäivän jälkeen laitoin päivän kahvilla käyntiin ja illalla seilasin sumun läpi syömään nepalilaiseen keittiöön.

Välissä valloitin armaani kanssa Suomenlinnan, tapasin sukellusveneen kuivalla maalla ja palelin talvitakista sekä villasukkakengistä huolimatta luitani myöten.

Päivän päätteeksi olen onnistunut kehittämään massiivisen Blogger-vihan. Ärripurri-mur-möö-möö. Vika ei ole minussa vaan tässä uudessa julkaisujärjestelmässä. Möksöti-möksöti. Puh.

2010-10-01T09:51:00.003+03:00

Harper’s Magazine 1963

photographed by Melvin Sokolsky

Kuvat/pictures:
Facebook / The Cool Hunter

See also
Mr Sokolsky's homepage

***

Osattiin sitä ennenkin. Silloin, kun Photoshop ei ollut vielä syntynyt. Väkisinkin sitä miettii, miten kummassa näiden tekninen toteutus on oikein onnistunut.

These pictures were taken long before Photoshop was born and they do make me wonder how on earth did they pull this bubble-photoshoot out. I'm impressed. So impressed.

***

2010-09-30T23:02:00.001+03:00

Skinny little skirt

Muutossa vaatekaappini sisältö koki kovia, kun vein kolmasosan vaatteistani kirpparille. Vaikka luulin kokevani kovia menetyksen tuskia ja kaipaavani vanhaa, huomaan viihtyväni suppeamman garderoobin kanssa entistä paremmin. Jäljellä on pelkkiä suosikkeja ja täydentäminen on muuttunut entistä maltillisemmaksi.

Lemppareiden seasta nousee vuodenaikasuosikkeja ja huomaan kuluneiden vuosien tehneen tepposensa. En olisi koskaan ennen pukenut näin lyhyttä hametta, sillä olen aina tuntenut itseni säärihirmuksi lyhyissä alaosissa. Kesti kauan oppia pitämään itsestään juuri tälläisenä. Nostamaan päänsä pystyyn kiittääkseen kohteliaisuudesta. Pitkään piti olla jotain muuta: laihempi, ryhdikkäämpi, rintavampi ja finnittömämpi. Piti sopia paremmin yleiseen ja yhteiseen muottiin.

Ajan mittaan olen oppinut korostamaan hyvää ja olemaan välittämättä siitä, mille en voi mitään. Vaikka nautinkin vaateleikeistäni yhä viisivuotiaan prinsessatouhujen innolla, en tarvitse koreita vaatteita itsetuntoni perustaksi. Mietin usein, mikä teki minusta tämän naisen? Missä välissä opin pitämään itsestäni? Matkan varrella samanlaiset perfektionistit sairastuivat, laihtuivat niin, että luut nousivat pintaan. Kuka olisi kertonut meille, että olimme täydellisiä juuri sellaisina. Sanonut, että emme tule enää koskaan mahtumaan kokoon 34, muttei sillä tule olemaan minkäänlaista merkitystä. Se sama tyyppi olisi voinut kertoa, että tulee vielä päivä, jolloin naurettavan lyhyt neulehame voi mustuttaa siitä, kuinka 10 vuotta sitten ihminen on voinut olla niin väärässä.

***

Päivän asussa...

...takki/coat - Pull & Bear, Tallinn

...paita/shirt - H&M

...hame/skirt - Sonia Rykiel pour H&M

...kengät/shoes - Bianco

...huivi/scarf - Zara

...laukku/bag - Golbal, Stockmann

***

2010-09-29T09:36:00.000+03:00

Rauhaisaa huomenta!

Eilen ystävä lähetti minulle linkin ja pysähdyin 12 minuutin ajaksi. Täydellisesti. Pidätin hengitystä ja sain kylmiä väreitä, vaikkei videossa ole edes Judea tai Russelia. Pelkkää arkkitehtuuria ja klassista musiikkia. Rauhallista liikettä hiljaisissa huoneissa. Olen aika varma, että tämä video on parhautta tai muussa tapauksessa päässäni on pikkuisen vikaa. Molempi parempi.

The Third & The Seventh from Alex Roman on Vimeo.

***

In English:

A friend sent me a link to this video and

man, I got so impressed. It is so peaceful and

pretty. It must be perfection.

***

2010-09-27T21:47:00.000+03:00

Heja Norge!

Åttå-drinkeron mainoksissa keikkuu Kjartan. Hassu-Kjartan. Homo-Kjartan. Napapaita-Kjartan. Hahmon takana on erityisen lahjakas norjalainen koomikko, Kristian Valen, jonka repertuaari on paljon yhtä seksuaalista vähemmistöä parodioivaa säätoimittajaa laajempi. Harvoin sitä nauraa vedet silmissä norjalaista komiikkaa. Vielä harvemmin sitä tuijottaa yhdeksän minuutin verran Youtube-videota. Kristian Valenin laulu vahvistaa säännön.

2010-09-24T10:40:00.008+03:00

When life gives you lemons,
make lemon yoghurt!

Jostain kumman syystä moni herkku muuttuu entistä herkummaksi, kun mukaan lorauttaa vähän sitruunaa: suklaa, tee, marenki, omenahillo, Coca Cola... ja mitä näitä muita nyt oli? Eilen lista piteni yhdellä ihanuudella, kun löysin kaupasta ihan uuden sitruunaisen Bulgarian jogurtin!

Jos nyt unohdetaan kokonaan kamala jogurttinaisen uudistus (miksi se on ihan laiha, vähän japanilainen ja täysin ilmeetön?) ja keskitytään olennaiseen, eli jogurttiin. Toimihan tuo keltainen purnukka minulle kuin mato hauelle. Luovin läpi tungoksen, jätin armaani ihmettelemään, minne vaimo oikein katosi ja kaappasin purkin käteeni. Taisin vahingossa puhua vieraalle tädille: "It's my precious, it came to me...", tai siis oikeasti sanat taisivat mennä näin: "Siinä on sitruunaa!".

Tuplaherkuksi jogurtti muuttui, kun siihen lisäsi aivan itse keittelemäänsä omenahilloa! Kökkärejogurttivihaaja kiittää & kumartaa. Tulevaisuudessa taidankin keksiä uusia tuplaherkkuja: Coca Colaa & omenahilloa, sitruunateetä lorauksella sitruunajogurttia... tai sitten en!

***

In English:

Found a new yummy lemon yoghurt

and with some of my very good

apple jam it came double yummy!

***

2010-09-23T09:41:00.004+03:00

Ihmemaassa

Tämä video on mainos. Ihmeellisen ihana sellainen. Tunnen itseni helpoksi tapaukseksi, sillä pätkän nähtyäni olin aika vakuuttunut tuon Nokian toimivuudesta.

Mainonnan suunnittelijana minun tulisi tietää, että reklaamien tarkoituksena on lisätä myyntiä. Yksi myynnin lisäämisen keino on kehittää ostotarve. Jos oikein onnistutaan, samassa voidaan rakennetaa brändiä, mielikuvaa ja tunnettuutta. Paljon tärkeileviä sanoja. Yök.

Ensisilmäykseltä video on kaikkea muuta kuin laskelmallisen tärkeilevä. Se on tarina pienestä ihmemaasta, jossa on alku, käännekohta ja loppu. Pätkästä ei puutu huumoria ja oivalluksia – onpa mukana jännitettäkin. Toisella silmäyksellä ja pienellä kriittisyydellä ihmemaan syöverissä on tarkkaan harkittu strategia. Minä heitän isot sanat romukoppaan ja nautin ihanuudesta ihan ilman uutta puhelinta. Inspiroidun ja mietin, koska kummassa minulla olisi edes aikaa leikkiä nuppineuloilla, pikkuruisilla nukeilla, kuolleilla mehiläisillä ja kasalla purkautuvaa villakangasta.

***

2010-09-22T19:47:00.002+03:00

Hilloa, hilloa!

Muutaman tunnin kuorimisen ja keittelyn jälkeen jääkaappiimme muutti seuraavanlainen purkkikasa. Luulisi moisesta vaivasta saavansa palkkioksi muutaman purkin verran enemmän herkkua, mutta tulokseen on tyydyttävä.

Hillosokeripussin vinkistä laitoin omenoiden sekaan myös lorauksen sitruunaa. Omasta mieltymyksestäni tuunasin soseen kanelilla ja näin vaatimattomasti voin väittää luoneeni maailman parhaan hillon reseptin. Oma hillo, paras hillo – vai miten se nyt meni?

***

In English:
I made some apple jam yesterday and
my humble opinion is that this stuff happens
to be the best jam ever.
Apples, lemon & cinnamon... yummy!

***

2010-09-21T11:05:00.003+03:00

Viimeinen lusikka

Puutarhassa vihreiden nurmien keskellä hernekasvien penkki on tyhjä. Sen musta multa pistää häiritsevästi silmiini. Niin häiritsevästi, että muistan laukkuni pohjalla odottavan viimeisen Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-kampanjan lusikan.

Kroonisesta nälästä kärsii tänä päivänä 925 miljoonaa ihmistä. Ongelma vaivaa edelleen erityisesti kehitysmaita, joiden asukkaista jopa 16 % ei saa tarpeeksi ruokaa. Joka kuudes sekunti lapsi kuolee aliravitsemuksen aiheuttamiin sairauksiin. Möyhitty maa muistuttaa Lusikkaliikkeen ytimestä: ruokaturvan kehittämisestä. Lusikka kädessä ymmärrän, ettei kyse ole nälänhädän laastaroimisesta vaan sen syiden lievittämisestä. On korjattava ongelman ydin.

Tänään ihailin kotimaisia mansikoita kaupassa. Me nautimme lämpimämmästä syksystä ja unohdamme, kuinka ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät matalammilla leveysasteilla. Lisääntyvät kuivuuskaudet, tulvat, rankkasateet ja myrskyt ravistelevat köyhimpiä kovimmalla kädellä. Heikoimmilla on huonoin sopeutumiskyky.

Ihminen tuntee itsensä pieneksi isojen asioiden äärellä. Kun olin pieni, noin 6-vuotias, äidiltäni kysyttiin: "Kuinka tuo lapsi näyttää siltä kuin se kantaisi koko maailman murheita harteillaan?". En edes tiennyt tuolloin, kuinka epäreilu maailma on. Vaikka pystynkin toisaalla vaikuttamaan omilla valinnoillani ilmastonmuutoksen hidastamiseen, teen toisaalla tekopyhästi asioita, jotka lisäävät kasvihuonekaasuja. Kierrätän intohimoisesti ja autoilen. Suosin julkisia kulkuneuvoja ja lennän lomalle. Myyn vanhat vaatteet kirpparilla ja ostan massaketjuilta uudet tilalle. Syyttävä sormi osoittaa myös minua kohti.

Lusikka mullassa haluaa muistuttaa siitä, että meillä on yhdessä mahdollisuus tehdä edes jotain. Saaduilla lahjoituksilla Kirkon Ulkomaanapu tukee kehitysmaiden maaseudun kehittämistä, pienviljelijöiden asemaa, tuottavuuden parantamista ja paikallisten markkinoiden toimivuutta. Järjestön erityinen tavoite on naisten mahdollisuuksien parantaminen tuottajina ja myyjinä. Ei tämä maailma valmis ole. Kannan yhä naiivisti sen murheita harteillani, mutta voin omalta osaltani tukea tärkeää työtä. Ei sillä puhdasta omaatuntoa osteta, mutta rakennetaan edes vähän toivoa.

Jos löysit lusikkani, toimi siinä olevien ohjeiden mukaisesti!

***

2010-09-20T11:03:00.004+03:00

Under my umbrella

Syksyä vastaan on taisteltava ilolla. Väreillä, ruseteilla ja kuvioilla. Niinpä minäkin seisoin jo Marimekon liikkeessä pinkki sateenvarjo kädessäni. Järjen äänen neuvosta mukaan lähti kuitenkin mustavalkoinen pallokas kaveri. Joku raja sillä iloisuudellakin on, mietti peruspessimisti katsellessaan mustia ja valkoisia riehakkaita palloja.

***

Sateenvarjo/umbrella - Marimekko

***

***

In English:
Bought a new unbrella from Marimekko.
It's a happy umbrella. All black and white, you know.
Sometimes you don't need happy colours.
Happy dots are just enough.

***

2010-09-19T12:55:00.004+03:00

Gyoza & ramen

Eilen mies teki ruuan. Hääräsi keittiössä ja kolisteli kattiloita. Tahtoi japanilaista ja sitä myös sai, sillä uudessa kotikaupungissamme Tokyokan lieventää ihan mukavasti miehen japani-ikävää.

Normaalisti olen keittiön kuningatar ja ihan ylpeä siitä. Nyt kuitenkin pysyin kiltisti keittiön ulkopuolella, sillä en olisi osannut tehdä ruoka-aineille yhtään mitään.

Minut kutsuttiin valmiiseen pöytään yhdellä ehdolla: otat sitten kuvat aikaansaannoksista. On tainnut bloggarin mieskin ymmärtää kaiken kuvaamisen ihanuuden. Vai olikohan mies kokkailuistaan ihan oikeasti vain pikkuisen ylpeä?

***

In English:
My hubby made some japanese food for
us yesterday and it was soooooo yummy!
I guess he was quite proud of himself
cause I was especially asked to take some
photos of the food. Or maybe I've been
blogging and taking photos of everything
for too long! Oh the infulences of blogging.

***

2010-09-18T13:53:00.003+03:00

Let my shoes lead me forward

Mies ei pidä falsettilaulannasta. Sanoo artistien kimittävän. Rasittavinta on kuulemma, kun miesartisti laulaa falsetissa. Mikaa ei armaimpani kuuntelisi lainkaan. Jennyn falsetti on lähes huomaamaton, sellainen, joka ei aiheuta perheriitaa.

Tepastelen saappaissani sateen toivossa ja haaveilen päivästä, jolloin osaan tehdä saappaistani yhtä hienon videon kuin Jenny kengistään. Seison lätäköissä kuin lapsi ja läpsyttelen. Mitä iloa on syksystä, jos saappaat eivät uppoa melkein vartta myöten lätäkköön? Hörppääkö vai eikö hörppää, kas siinäpä kysymys?

Päivän asussa...
...paita/shirt - Sonia Rykiel pour H&M
...hame/skirt - Sonia Rykiel pour H&M
...laukku/bag - vintage
...saappaat/boots - Vivienne Westwood Anglomania for Melissa

***

In English:
I'm like a child waiting for the rain in my new boots.
Only wish I could make such a cool video of
my boots as Jenny Wilson's music video is.
I'll just keep on singing in the rain...

***

2010-09-16T20:12:00.003+03:00

Tunteita & tuoksuja

Tänään varpaani ovat tuoksuneet lapsuudelle. Kyseessä ei ollut kuitenkaan mummun kutomien villasukkien pehmeä vivahde, eikä siinä ollut hajuakaan paljain varpain pompituista kesäpäivistä. Päivän tuoksu oli vuosia sitten tuttu jostain aivan muualta, nimittäin Tiimarista.

Lapsuudessani pienet, värikkäät pyyhekumit tuoksuivat tältä. Makealta, muttei liian makealta. Pehmeä puuteriselta, sillä tavalla sopivasti tyttömäiseltä. Ihan samalla tavalla kuin uudet rusetein koristellut kumisaappaani. Hypin katuja kuin Gene Kelly konsanaan, ihan ilman sadettakin.

Joku päivä vielä syksyn aikana, kun taivaalta tulee jäätävää tihkua, saatan polkea jalkaani maahan kuin Pikku Myy konsanaan. Siihen saakka jatkan iloluontoista steppailua tuoksukengissäni.

***

Kengät/shoes - Vivienne Westwood Anglomania for Melissa

***

2010-09-15T21:05:00.002+03:00

Mato nukkuu

Kun taivaalta sataa tiskirättejä ja edessä on pelkkää harmautta, voi aina nauraa noin tuhannetta kertaa Ketosen ja Myllyrinteen videolle. Niin. Halusin joskus opettajaksi. Onneksi en päätynyt valistamaan kansakunnan toivoja. Tällä huumorintajulla niistä tulisi sarjamurhaajia – tai mainosmiehiä ainakin.

2010-09-13T21:06:00.002+03:00

Voimattomuutta

Olen huono asioissa, joihin en voi vaikuttaa. Olen huono ottamaan vastaan elämän varjoja. Haluan nähdä kaikessa pilkahduksen hyvää, mutta välillä vastaan tulee asioita, jotka ovat läpeensä surullisia. Asioita, joihin en vain pysty vaikuttamaan. Silloin olen voimaton.

Erityisen huono olen katsomaan vierestä, kun ystävä menettää jotakin korvaamattoman rakasta ja tärkeää. Olen täynnä latteuksia, sanoja, joita kuuluu sanoa. Surunvalitteluni. Näin hänen on parempi, ei ole kipuja enää. Olet rakas, niin kovin tärkeä. Autan missä tahansa apua tarvitsetkin. Anna osa surustasi, jaetaan se. Tarkoitan jokaista noista sanoista. Olen vain puhelinsoiton päässä.

***

In English:
I'm extremely bad with things that I can't do
anything about. Just heard today that
someone who was very important to my friend
just passed away. I wish I could do something.
Ease the pain. I'm so sorry and always just
a phonecall away.

***

2010-09-12T19:45:00.005+03:00

Kymmenentuhatta aaltoa
& talonpoikaisjuliste

Kävimme vihdoin tänään Helsingin taidehallissa katsastamassa Isaac Julienin videoinstallaation Ten thousand waves. Tuossapa on varma aloituslause, jolla saan blogini lukijat nukahtamaan hetkessä.

Jatkan silti, sillä itse en oikein odottanut teokselta mitään – paitsi kauniita maisemia. Päälimmäiseksi jäi kuitenkin ajatuksia ennakkoluuloista, odotuksesta ja ihmisen arvosta, sekä museokaupasta käteen jäänyt 1970-luvun talonpoikaisjuliste.

"Kuka kumma on taas lakaissut pihapolkuni?", kyselee hassu partasetä punainen huivi vyötäröllään. Minä nostan sen eteisen seinälle. Jos joku vaikka lakaisisi siihen polun kaikkien kenkieni keskelle. Tai oikeastaan, nostelisi ne mieluummin nätisti paikoilleen. Ei tee hyvää nahkakengille lennellä pitkin lattiaa.

***

In English:
Went to see a video installation by Isaac Julien today.
I thought that Ten thousand waves couldn't really
touch me, but in the end it did provoke some thoughts.
Did even buy a funny poster called "Who swipt
my walk for me again?". Gonna hang it in the
hall. Maybe someone will swipe a walk for me in the hall
between all my shoes. Or please, don't swipe the
path, just lift my shoes neatly to the closet.

***

2010-09-11T16:53:00.005+03:00

Kip-kop, niisk-niisk, köhö-köhö

Päivän soundtrack koostuu kiilakorkojen kopinasta, niiskutuksesta ja yskinnästä. Mukaan mahtuu myös Mariskaa ja Pahoja susia sekä tyttökahvittelukikatusta. Jos pystyisin lisäämään sekoitukseen yhden potkun munille, se menisi Spotify-Jonathanille. "This is Jonathan from Spotify and yes, I'm very irritating and annoying indeed, cause I just love interrupting good music with my oh-I-just-wrote-this-bullshit-speech-5-minutes-ago-ads."

Päivän asusteissa...

...kengät/shoes - Bianco
...rukousnauha/rosarie - from France
...ruskea rannekoru / brown bracelet - from Greece

***

In English:
I've got the flue and it just sucks as much
as Jonathan from Spotify. Luckily for everything
annoying there's always a happy thing too..!
Yesterday I finally found the kinda shoes I've been
looking for and today I went for a coffee with
two lovely girls. Oh, and even tough Jonathan from
Spotify is the most annoying person on earth,
it's still ok to listen to his announcements
when the music before and after his crappy
speech is as good as Mariska & Pahat sudet.

***

2010-09-10T21:54:00.003+03:00

Paikoillaan olemisen
sietämätön vaikeus, osa XIV

Viime perjantai oli ahdistuskiva työpäivä. Meistä nimittäin otettiin kuvat tulevaa firman esitettä varten. Ajatukseni valokuvaamisesta heilui suunnilleen akselilla JEE-OMG-IIK-JEE-EIKUKAMALAA-OK-JEE!

Luulin, että kameran edessä seisominen olisi minulle suhteellisen helppoa. Todellisuudessa se oli kamalaa. Olin niin itsetietoinen huonosta ryhdistä, jalkojen kamalasta asennosta, liian isosta hymystä jne, ettei mikään kuvista meinannut mielestäni olla onnistunut.

Mukaan mahtui niin klassikkobloggariasentoa (ilman jalkaterien kääntämistä sisäänpäin) kuin viiksihassuttelua. Näin viikon päästä kuvat näyttävät jo aika kivalta – eikä näitä ole edes käsitelty sen kummemmin! On se vaan ihan eri juttu, kun asialla on ammattilainen. Siitä kiitos Iloisen liftarin Jennille!

Minä ylipukeuduin tapani mukaan. Mukaan kuvaan pääsivät itsenipalkitsemisparikat (eli maailman viimeiset, mutta silti minulle juuri oikean kokoiset Starletit) ja australialainen ponimekko. Näytänkö sitten asialliselta ja ammatillisesti pätevältä? Varmasti en. Väliäkös sillä.

***

In English:
Last Friday we had a photoshoot at my work.
Everybody was photographed for our upcoming
brochure. When I heard about the photoshoot
I was sooooo excited. Then I got horrified: how on
earth could I stay still and look smart at the same time?
You can't have both, eh? Oh well, I guess I'm not a
multitasker when it comes to standing infront of
the camera, but after all, I do like these photos.

***

2010-09-06T15:53:00.003+03:00

Veitsiä on... haarukoita ja
LUSIKKA löytyy!

Olen ollut hieman hidas kätkemään saamiani KUA:n Tekoja-kampanjan lusikoita. Tänään kuitenkin muistin sujauttaa viimeiset aterimet kassiini ja niinpä lounaalla toiseksi viimeinen lusikka löysi paikkansa. Täpötäydessä kahvilassa en uskoisi sen nököttäneen kauaakaan paikoillaan, kun ei suosimani lounaspaikan ulkokukatkaan olleet saaneet juurtua rauhassa purkkeihinsa – viikonlopun aikana ne olivat kadonneet kuten naapurimme ovikyltti. Toisessa paikassa tapahtumaan suhtauduttiin kirosanoin, toisessa paperiin oli piirretty vihainen koira.

***

2010-09-05T17:10:00.005+03:00

Brunssia!

Eilen käänsimme auton nokan kohti Turkua ja ystäviä. Vaikka arki alkaakin löytämään hiljalleen uransa Helsingin vilinässä, rakkaita ystäviä ja perhettä on ikävä. Lisähoukuttimena toimi vasta avatun Bossaliinan brunssi – pitihän sunnuntain kunniaksi päästä valmiiksi katettuun pöytään.

Ihanaiset bossaliinalaiset tarjoilivat croisantteja, pasteijoita, tuoreita sämpylöitä, juustoja, leikkeleitä, hilloja, jugurttia, marjoja, keitettyjä kananmunia, kahta salaattia, nakkeja, greippimehua, kahvia ja teetä. Minä otin miehen sekä ystävän mukaan ja tyhjensin parhaani mukaan notkuvaa pöytää.

Muutuinpa samalla talonomistajaksi, sillä ihana Ansu toi pikkuruisen tuliaisen Kroatiasta! Kokoa perusteltiin sillä, että voin piilottaa lukaalin, jos en tykkää siitä. Vaan minäpä pidänkin. Portaista ja ikkunoista, punaisesta katosta ja tuulahduksesta ulkomaiden elämää.

P.S. Melkein unohdin, että tarjolla oli myös ihan tajuttoman ihanaa omenahyvettä!

2010-09-04T22:14:00.009+03:00

Lempeä

Välillä vaatekaappiin onnistuu pujahtamaan sellaisia ihanuuksia, joita kohtaan tuntee normaalia lempeämpiä tunteita. Vaaleanpunaisessa pilvessä sitä huomaa miettivänsä, kuinka ihmeessä on onnistunut elämään ilman uusia suosikkejaan.

Vielä toistaiseksi päivien juoksu ei ole kylmentänyt suhteitani tähän neuletakkiin ja hameeseen kädenlämpöiseksi – päinvastoin. Olen viimeisen kuukauden ajan nojannut niihin kuumin tuntein kuten oikeaan kumppaniin. Vienyt villaa ja polyesteriä paikasta toiseen esitellen niitä ystävilleni. Päästänyt päälleni vakituisesti.

Päivän asussa...

...neule/cardigan - Selected Femme
...mekko/dress - H&M
...sukkikset/stockings - Seppälä
...kengät/shoes - Seppälä
...laukku/bag - Mexx

***

In English:
May I introduce to you my
favourite cardigan and dress?
I truly do not know how I survived
without these before, cause it
kinda seems that these two are
the only clothes I've been wearing
latelly. This is true love.
Or atleast a big crush.

***

2010-09-01T21:24:00.005+03:00

United Buddy Bears – the Art of Tolerance
1.9.–26.10. Helsinki, Senaatintori

Karhukompanja on vallannut Senaatintorin. Siellä ne seisovat käpälät pystyssä, kaikki 142 otsoa. Niiden vierellä eräskin entinen eduskunnan puhemies näytti kovin pieneltä. Niin pieneltä, että meinasin törmätä rautarouvaan värikylläisyyden keskellä.

Helsinki on ahkera kosija. Sen flirtti on ennalta-arvaamatonta ja suloista. Maanantaina näin valon eräissäkin sateenvarjoissa ja tänä aamuna taisin hihkaista nähdessäni karhut. Ehkä olen helppo innostuessani mokomista muovihirmuista. Ehkä elämään vain tarvitaan pieniä yllätyksiä. Öö... tai siis isoja. Noin 142 kappaletta. Kerralla.

***

In English:
United Buddy Bears came to Helsinki
and made my day! They're kinda tacky
and still so much fun!

***

2010-08-31T22:27:00.007+03:00

Lusikkaa liikkeellä

Tänään matkustin Turkuun ja takaisin, kirjoitin matkalla näyttelijän alastomaksi sekä söin Tintåssa ja Bossaliinassa. Minulla on pulma ratkottavanani. Sellainen pulma, joka yrittää syödä kaiken positiivisuuden arjestani, ja silti olen niin onnekas. Toisinaan asioiden ymmärtämiseen tarvitaan puhetta ja perspektiiviä. Mietitään sitten uudestaan, jos nekään eivät auta.

Lusikkaleikkini KUA:n Tekoja-kampanjassa ruokaturvan puolesta jatkui, kun piilotin yhden aterimen junaan. En ole köyhä, maassani ei ole sotaa tai poliittista epävakautta, meillä vallitsee demokratia, äärimmäiset sääilmiöt rajoittuvat ikuiseen jäätävään tihkuun, luonnonvaroja käytetään suhteellisen järkevästi ja markkinavoimat jylläävät – kaikki asioita, joiden puutteessa ruokaturva joutuu heikoille.

Hyvinvoivilla on hyvinvoivien ongelmat ja pienet ilot muuttuvat helposti itsestäänselvyyksiksi. Tänään tahdon olla kiitollinen: sanoista, halauksista, katseista, joilla on merkitystä, ystävistä, työpaikasta, lounaasta, mustikkapiirakasta, junan vessasta ja käytäväpaikkojen niskatyynyistä, joiden alle mahtuu kokonainen lusikka – isoista ja pienistä asioista.

***

In English:
I hid another spoon today and realised
that I should be so much more thankful.
After all, I have friends, family, food,
and a place to work.

***

2010-08-28T23:53:00.005+03:00

Toisintoja

Tämä päivä on ollut yhtä suloista toistoa. Kahdesti kakkua, kahdestaan armaan kanssa. Sinne, tuonne ja tänne – takaisin ja uudestaan! Näen viuluopettajani kaksoisolennon kadulla ja huomaan tapailevani venäjää, vaikken ymmärrä siitä sanaakaan. Kummaa tuttuuden tuntua se silti tuo. Nuottini kun olivat venäläisiä.

Minä muistan pieniä hetkiä niiltä ajoilta, jolloin Viro ei ollut itsenäinen. Kenkäkaupan eriparivalikoiman ja yksinäiset grillatut kanat. Kerron miehelle tarinoita matkasta, jolla kävimme täällä perheen kanssa. Kerran, ehkä toisenkin. Muistikuvat häilyvät. Maatuskanikin on kadonnut.

Tämä kaupunki ei ole enää sama. Se nostaa nöyryytyksen jälkeen hitaasti päätään. Miehitysmuseossa näen sen vanhat kasvot. Tutut, mutta niin tuntemattomat.

Me suunnittelemme tänne matkaa uudelleen, vaikkemme ole edes jättäneet kaupunkia. Kuntoilemme kirkon kapeat portaat ylös ja alas. Löydämme ravintolan, jossa haluamme syödä.

Harmittelen tosissaan maatuskan kohtaloa. Se söi sisäänsä ainakin seitsemän pienempää puunukkea. Uuden hankkiminen tuntuu halvalta kopiolta. Sen ensimmäisen sain, kun puin nuken parhaimpiinsa ja lahjoitin sen tuntemattomalle tytölle Eestiin. Rahalla ei voi korvata muistoa.

***

In English:

Our second day in Estonia was so nice.
Ate cake twice. Remembered the time
when our family came here before
Estonia became independent. It's
truly a different conutry now and
Tallinn has charmed us totally.

***

2010-08-27T21:33:00.004+03:00

Toinen häämatka

Terveisiä Tallinnasta, rujon kauneuden ja täydellisen värikylläisyyden kaupungista! Haahuilen täällä armaimpani kainalossa toista hääpäiväämme viettäen.

Mies osti yllätysmatkan ja minä yritän parhaani mukaan olla olematta matkanjohtaja. Mutku mä osaan kuuluttaa niin hyvin: "Hyvät matkustajat! Saavumme noin 10 minuutin kuluttua Tallinnaan. Maihinnousu tapahtuu kannelta 7. Pyydämme teitä ystävällisesti huomioimaan, että tupakointi on kielletty autokannella ja sisääntuloaulassa. Kiitämme teitä matkasta ja toivotamme teidät tervetulleiksi uudelleen!".

Lisäksi olen erityisen hyvä lukemaan karttaa, valitsemaan ruokapaikan, löytämään reitit ja pysymään aikataulussa. Tai sitten en. Tällaisen mies sitten sai. Myötä- ja vastoinkäymisiin. Toiselle, kolmannelle, neljännelle ja viidennellekymmenennelle häämatkalle.

***

In English:
My husband took me to Tallinn for our second
anniversary. To have and to hold.
To explore the city. Together. Forever.

***

2010-08-26T23:14:00.003+03:00

Minä suojelen sinua taiteella

Tiheä sateenvarjopilvi huojuu ensimmäisissä syyssateissa ja toivon, ettei se mene koskaan pois. Taideteos suojelee arkeani ankeudelta, vaikka pään päällä on ollut lähiaikoina iso varjo. Illalla teokseen syttyy valo ja menen jo ajatuksesta ihan ihastuksiin. Varjot ovat vain iltapäivästä minun. Sen hetken, kun kävelen kotia kohti. Vielä joskus palaan illalla varjojen valoon ja valaistun.

Tänään pysähdyin kuvaamaan teosta, ja kahvilaa pitänyt mies sanoi, että minusta olisi pitänyt ottaa kuva niiden alla. Emmin ja hämkellyin. Olisin tuonut kuvaan liikaa realismia. Suttuista nutturaa ja väsynyttä naamaa. Painostavaa ilmapiiriä ja ruttuista hametta.

***

In English:
This cute piece of art is making my
day every day when I walk back home from
work. Even when I find umbrellas quite sad,
these ones seem to lighten up my mind every time.
Oh, and I even heard that they light up
every night! I must see that on one of these nights.
Am just afraid that one day they
won't be hanging around there anymore...

***

2010-08-25T22:20:00.002+03:00

Sisustusblogien sietämätön vaikeus

Se on nainen. Sisustaja. Sellainen luonnostaan kaunis ja pitkätukkainen. Sillä on lapsia, jotka lukevat vielä kirjoja. Sen aamiainen on raukea ja kahvi mustaa. Eripariastioista ruokakin maistuu paremmalta. Sen talo on sen elämäntyö. Avioliittokin kestää projektin. Tuhat litraa maalia, revittyjä tapetteja ja 1970-luvun kirousten parantelua. Talo on aarreaitta. Vintiltä esiin tupsahtavat aidot designklassikot – ihan ilmaiseksi.

Se on kirpputorihaukka, mutta kohtelias sellainen. Sen värisilmä näkee unia Pantone-kartoista ja Tapettitalon mallistokirjasta. Kaikki menee kuin Strömsössä, täällä vain ei tarvita tekstitystä.

Se on täysiverinen sisustaja. Lajinsa viimeinen. Sellainen, jonka kanssa tahtoisit olla sydänystävä. Istuisit pöytään ja imisit inspiraatiota – sekä itse valmistettua luomusmoothieta. Vaan siinä se sietämätön vaikeus onkin: kateuksissani en voisi istua rimpuilematta sisustajan omin käsin valmistamalla biedermeier-tuolilla.

Mistä näitä lahjakkaita oikein ilmestyy? Miksei niiden projekteissa käytetä kirosanoja ja väliaikaisratkaisuja, jotka perustuvat kynsilakkaan liiman korvikkeena? Meillä projektit venyttävät parisuhteen äärimmilleen, hetkellinen innokkuus korvaa taidon, kaupassa käydään, kun on pakko ja siisteyttä ihaillaan lasimuseossa.

***

In English:
I had a dream. A dream of an old house that
we could renovate a little by little. Latelly I've realised
that I'd better just keep on reading that kinda interior
blogs, cause with our skills, patience and knowledge
we'd just ruin our relationship and the house.
I mean, we need to go to a museum to see
things put up nice and tidy.

***

2010-08-24T08:58:00.006+03:00

Unelmia, ei toimistohommia

Eilen olisin tahtonut niin kovasti olla taas turkulainen. Tänään olen yhä entinen turkulainen, mutta niin ylpeä kahdesta turkulaisesta ystävästäni, jotka avasivat oven sepposen selälleen, kun Unelma tuli kynnykselle koputtelemaan. Tänään heillä on jo toista päivää ihan oma kahvila: Bossaliina.

Vuosien ajan Ioanna ja Annu haaveilivat omasta kahvilasta, jonka tekonimi oli Mummola. Sellaisesta, jossa tuolit olisivat eriparisia ja tavaroilla olisi tarina. Paikasta, jonne tultaisiin viihtymään. Ajatusta vaalittiin, hellittiin, palloteltiin ja sen voimalla kulutettiin toimiston penkkiä sillon, kun voimat eivät tuntuneet enää riittävän yhteenkään tiukkaan aikatauluun.

Elämän leppoistaminen on hankalaa. Kukaan täysijärkinen ei jätä siistiä sisätyötä hypätäkseen tyhjän päälle, paitsi Ioanna. Tästä piti tulla hyvä opiskeluvuosi, kunnes eräs tuttu kertoi etsivänsä omistamalleen kahvilalle pitäjiä. Jännittyneet Facebook-statukset muuttuivat muutamassa kuukaudessa ihan eläväksi unelmaksi – kahvilaksi, jossa on räsymatto ikkunalla, Mae West seinällä ja pöytälevynä kulunut ovi.

Myöhään sunnuntai-iltana, avajaisten aattona, löysin kahvilasta kaksi väsynyttä, mutta niin onnellista, naista. Kupit odottivat rivissä. Pöydällä oli mummuni virkkaama pitsiliina. Kaikki oli valmista ja lahjussamovarillekin löytyi paikka. Siihen se jäi jöpöttämään ja toivoin niin kovasti, että olisin voinut istua sen vieressä seuraavan päivän.

Herkkuja en päässyt vielä maistamaan, mutta täytyyhän minullakin olla unelmia toimistohommien keskellä. Ihan pian otan suunnakseni Maariankatu ykkösen. Syön aamiaisen ja lounaan. Istun siinä ja herkuttelen, leppostellen.

***
In English: My friends just opend a Cafe in Turku and I could'nt be more prooud of them! Well done girls! See you soon in Bossaliina!

***

2010-08-23T22:09:00.005+03:00

What time is it in the world?

Seison lauantaina sateessa ja tiesin sen: isona tahdon kävellä yhtä rokisti kuin Bono, laulaa yhtä pitkiä nuotteja kuin Bono ja puhua ihmisoikeuksista kuin Bono. Sunnuntaina urasuunnitelmaani vastattiin kysymällä Bonon ja Jumalan eroa.

On niin helppoa voivotella. Tuntea tyhjää empatiaa vailla tekoja. Sanoa kannattavansa jotakin ja astua askel taaksepäin, kun on toiminnan aika. Vedota kiireisiin, vaikka oikeasti liikutaan epämukavuusalueen hiostavimmalla kulmalla.

Tänään seison Kirkon Ulkomaanavun Tekoja-kampanjan takana, sillä kaikilla meillä ei ole soppaa, johon lusikkansa voisi sotkea. Ruokaturva on ihmisoikeus, joka huomioidaan YK:n ihmisoikeusjulistuksessa vuodelta 1948. Se koostuu neljästä tekijästä, joiden kaikkien pitää toteutua ruoansaannin turvaamiseksi: ruokaa on saatavilla, ruokaa on mahdollista hankkia, ruoka voidaan hyödyntää ja ruoansaanti on vakaata.

Kirkon Ulkomaanavun hoitaessa sen todellisen auttamisen, onnistun ehkä kääntämään katseesi hetkeksi tärkeään asiaan. Minulle jäi se diilin mukavampi osuus: kadotan seuraavan kahden viikon aikana neljä lusikkaa muistuttamaan puutteellisesta ruokaturvasta. Tänään nostin itseni jalustalle, kuten kuvista näkyy. Jos löydät lusikan, toimi siinä olevien ohjeiden mukaan.

P.S. Mitä siihen Jumalan ja Bonon eroon tulee – kuulemma Jumala ei tahdo olla Bono.

***

In English:
It's actiontime! For the next two weeks
I'm a volunteer in a campaign against hunger
by Finn Church Aid. Read more here.

***

2010-08-20T15:21:00.002+03:00

Altaassa on tunnelmaa

Olen helppo.

Hamehelppo.

Pitsihelppo.

Värihelppo.

Allashelppo.

Sillä näköjään nykyään mielenkiintoni saa,
kun tunkee hameita ja pitsiä vesistöön.

***

Kuvat/pictures - Alannah Hill

***

In English:
I'm easy. Just put dresses in a swimming pool
and I'll fall in love with the pictures.

***

2010-08-18T22:10:00.003+03:00

Oh yes, Trash the Dress!

Ehkä oli parempi, että olin autuaan tietämätön Trash the Dress -hääkuvauksista vielä kaksi vuotta sitten. Vaikka tiedostin sen, etten tulisi käyttämään hääpukuani enää hääpäivän jälkeen, ostin ilolla kalliin kasan tylliä, helmiä ja satiinia kaappini täytteeksi.

Niiden kuuluisi olla korneja. Aikuisten tyttöjen merenneitoleikkejä. Vaan ne ovat täydellisiä. Niin herkkiä ja täynnä taikaa. Hetkiä pinnan alla. Aivan hiljaisia.

Toisen hääpäivämme kynnyksellä voin vain toivoa, että mies vie minut hääpukuineni vielä jonakin päivänä uima-altaaseen. Olohuoneen tuolilla muutosta hengästynyt hääpuku kaipaa viilennystä. Tylli nyökytti juuri päätän. Juu. Näin sen.

Maailman ihanimmat kuvat/
The most beautiful pictures - De Sol Photography Blog

***

In English:
How did I not know bout dress trashing
wedding photographs when we got married
almost two years ago? They are perfection.
I bet my wedding dress would still like to swim.

***

2010-08-13T14:44:00.002+03:00

Vyöruusu(kkee)n anatomia

Viikko sitten kasasin juhlavarustukseeni punaisen vyöruusukkeen. Koska hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty, tikkusin ruusukettani mustalla langalla vielä puoli tuntia ennen lähtöä :)

Tarvikkeenani oli n. 2 metriä saatininauhaa, musta lanka (jolla olin lyhentänyt miehen housut edellisenä yönä), neula (koska siinä sitä mustaa lankaa oli) sekä ikivanha Vilasta ostettu rintaneula.

Hauskana yhteensattumana olen ostanut tämän rintaneulan aikoinaan juuri morsiamelta. Eipä tyttö tiennyt tuona hetkenä 6 vuotta sitten vaikuttavansa oman häävieraansa asustukseen.

Aluksi mittasin nauhan pituuden kaksi kertaa vyötäröni ympäri. Näin tiesin, paljonko nauhaa jää ruusuketta varten.

Vyötärönmitastani ylijääneen satiininauhanpalan leikkasin kahtia ja noista paloista ompelin muutamalla pistolla ruusukkeen.

Koko komeuden kruunasin rintaneulalla ja siinä se sitten oli: vyöruusuke.

***

In English:
Last weekend I made a belt for my dress.
These pictures almost demonstrate how I did it...
Almost, because I had no time to take the
pictures when I did the belt so these pics have
been taken later on :)

***

2010-08-12T19:11:00.004+03:00

A Tribute to Faces in Places, part III

"Oh come on. Don't be so shy. They can still see your
big yellow head – not to mention that sign you're holding!"

"My head ain't big. My eyes are just far from each other."

"After spending all your life in a toilet you forget that
once you had a beautiful nose and thick black mustache."

"Summer is my favourite time. That's when the ladies
just walk over me. Wait... Oh, just look at those panties!
Gee... I love my dusty life"

2010-08-09T18:55:00.003+03:00

Drunken sailor

Jokapojan unelma seitsemän meren seilaamisesta katosi. Se lipui teollistumisen jälkimainingeissa hiljaa pois työläispoikien helpoista uravalinnoista. Enää ei hankittu pestiä ensimmäisestä satamaan ankkuroituneesta laivasta, vaan siitä tuli opiskeltava ammatti. Merimies. On se Erimies.

Minä romantisoin yhä tukahduttavan kuumia konehuoneita, kuolemalle nauravia myrskyjä ja karua, tautien runtelemaa laivaelämää. Näen pieniä vilahduksia sellaisesta vastuuttomasta vapaudesta, joka kahlitsee päästäen vapaaksi. Hullua huolettomuutta, jollaista ei enää ole olemassakaan. Usko, toivo, rakkaus. Minä pidän toivosta, siinä piilee rakkauden ja uskon mahdollisuus.

***

Rintakoru/Brooch - Drunken Sailor by You Complete Me

***

In English:
Oh how I wish that I could have sailed
the seven seas. Now I just have to settle
with an anchor brooch by You Complete Me.

***

2010-08-08T18:32:00.006+03:00

Mekko ihanin

Eilen vietimme ystävien häitä peltojen keskellä ja navetan vintissä. Pidimme ukonilmaa ja huokailimme hellettä. Elimme elokuvaa, jossa on suloisen siirappinen juoni ja onnellinen loppu. En muista, milloin olisin nauranut ja itkenyt yhtälailla yhden päivän aikana. Aika oli ihanin ja taisinpa juhlia ystävien rakkautta elämäni toiseksi ihanimmassa mekossa (ykköseksi yltää tietenkin oma hääpukuni).

Juhlavarustelun aloitin kerrankin ajoissa. Pestasin taidokkaan serkkuni ompelemaan pukuni, jonka malli valikoitui 1950-luvun mystisesti kultaiseen leikkaukseen perustuvasta kaavakirjasta.

Onneksi serkkuni ymmärtää mysteerikaavojen piirtämisen salatiedettä. Mekon harjoituskappaleessa hihoissa oli havaittavissa hassuja muotoja, mutta pienten korjausten jälkeen hän uskalsi iskeä saksensa vihreään raakasilkkiin.

Olen aika onnekas, sillä serkkuni on taidokas. Tällä mekolla sopii pönöttää koivujen juurella, autojen edessä ja keskellä viljapeltoa, eikä missään tule samanlaista vastaan.

Sopivan yksinkertainen malli tekee mekosta helposti muunneltavan. Suunnitelmissani onkin ensi kesän kaasoilu samassa mekossa uusin asustein. Kiitos Immikki, olet aikamoinen mysteerikaavavelho!

***

In English:
My friends got married yesterday.
I celebrated their love in my second
prettiest dress (the prettiest is my wedding dress)
that my cousin made for me for the occation.
Had so much. Am so in love.

***

2010-08-03T10:26:00.003+03:00

Jos täytätte mun lasini

Harvoin, niin hyvin harvoin, lasini on näin tyhjä. Loma karkasi käsistäni varoittamatta ja arkeen asettuminen tuntuu uskomattoman vaativalta. Tänään tanssitin aamusta 20 minuuttia kenkiä peilin edessä: kukkaläpsyt, gladiaattorit, keltaiset satiiniballeriinat, eiku toiset kukkaläpsyt, vaaleanpunaiset balleriinat, eiku ekat kukkaläpsyt, ei-mulla-taidakaan-olla-harmaita-kenkiä? Ulos ovesta astelin valkoisissa balleriinoissani. Ärsyyntyneenä ja jo valmiiksi päivän taistelut taistelleena. Ei se ollut balleriinojen vika. Ne vain potkivat jäävuoreni huippua.

En usko ostamisen tuomaan onnen huumaan, vaikka usein siihen turvaudunkin. En näe elämää litkuna lasissa, vaikka siihen oloani vertaankin. Juuri tänään tahtoisin vain nähdä kauemmaksi. Nostaa katseeni ja jättää ajatukset sinne kiukuttelevien kenkien kanssa kotiin lojumaan. Olla lasin pinnalla teetä takkatulen loimussa juova muumihahmo, jolla on ihan liikaa aikaa kähertää tukka, suoristella leningin poimuja ja punata huulia huolellisesti jokaisen suudelmalla suljetun kirjeen postituksen jälkeen.

***

Lasit/glasses - Iittala

Kuva täältä.

***

2010-07-31T22:24:00.005+03:00

Päivän asuste

Päivän paras asuste on siskontyttö.

***

In English:
My niece is the best accessory. Ever.

***

2010-07-29T10:45:00.003+03:00

Oi muistatko vielä...

...että Anttila oli vähän pöllömpi kauppa?

...kun K-kauppiaasi oli kaulaton?

...että Sokos Wiklund oli tuttavallisesti vain Wiklund?

...City Musiikin kammottavan logon?

...kun Citymarketin kassi oli ohittamattoman oranssi?

...että Tuoretta Terveydeksi sai T-kaupasta?

En minäkään ihan kaikkia muista. Mutta onneksi äidin muovipussisäilön pohjimmaiset pussit muistavat. Siinä sitten hymisteltiin ja naurettiin, mietittiin, kuinka juuri vasta käytiin Kaarina Centerin pallomeressä, eikä äiti laittanut koskaan markkaa siihen jalat ojollaan laukkaavaan hevoseen.

***

In English:
Found these silly plastic bags from my mums
house. They took me back to the days when
the only thing you wished, when going to shopping,
was that you could ride that mecanic horse
in the grocery store (and if lucky, get some candy!).

***

2010-07-27T22:09:00.006+03:00

Fotografiska Museet,

veit sanat suustani

Jos kertoisin, mitä kuvassa näin, loppuisivat tuhat sanaani kesken. Jos kuvailisin, kuinka vaikuttunut olin, et uskoisi kuitenkaan. Hetken olin sanaton. Ajatuksia täynnä, inspiroitunut ja toiveikas. Tunti ja toinenkin hupenivat pimeissä saleissa kuvia tuijottaen. Taiteen filosofian professori huuteli ajatusteni takaa: "Katso, miten se katsoo sinua!", ja minä tuijottaa toljotin.

Kuinka monesti olinkaan kulkenut tukholmanvuoteni aikana rakennuksen ohi surkutellen sen tyhjää kohtaloa. Kuinka usein olinkaan katsellut sen tiiliseiniä kiireessä huomaamatta laivaa muistuttavaa muotoa. Joku tiesi paremmin ja perusti Fotografiska Museetin Slussenilla sijaitsevaan vanhaan tullirakennukseen, jossa tämän kesän parhaus tarjoiltiin viiden näyttelyn voimin:

• Annie Leibovitz – A Photographer's Life, 1990–2005

• Vee Speers – A Birthday Party

• Joel-Peter Witkin – Bodies

• Lennart Nilsson – Ett Barn Blir Till

• Anders Petersen – From Back Home

Päänsisäinen Tukholman karttani sai yhden ruksin lisää. Tänne on mentävä uudelleen. Vaikka sanat suustani loppuivat jäi häilyvä kuvamuistio mieleen.

***

In English:

If you go to Stockholm, Fotografiska Museet is

a must visit place. My visit there last week was

one of the best things that have happened this

summer. I was so impressed that I ran out of words.

You must see those photographs yourself.

***

2010-07-25T00:31:00.004+03:00

Ennen paluuta on lähtö

Olen mennyt meren taakse palatakseni tänne takaisin. Vuodessa kaupunki soluttautui sielunmaisemakseni, tarrasi tiukasti kiinni ja piirtyi päänsisäisiksi kartoiksi.

Viikko sitten mies yllätti minut ostamalla lennot ja varaamalla hotellin. Tarvitsin aikaa, aivojen tuulettamista ja Tukholma-terapiaa. Kolmen päivän ajan päivitin vanhoja päänsisäisiä karttoja, tapasin ystäviä ja tuin ruotsalaista nuorisoa ostamalla virallisia häätuotteita.

Karttaan piirtyi muutama uusikin suosikki. Miten olinkaan voinut asua näin hienon kahvilan naapurissa kahvittelematta siellä päivittäin? Nyt upottauduin paksujen samettiverhojen läheisyyteen ja otin mennyttä aikaa kiinni käymällä Sturekattenissa päivittäin.

Sielunkaupunkini kaunistui kupposten ansiosta ainakin siksi pieneksi hetkeksi, kun tahdoin jäädä tuoliini istumaan ja toivoin, että kuppini olisi pohjaton ja kirjan sivuja riittäisi seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.

***